Showing posts with label Velhoroihu. Show all posts
Showing posts with label Velhoroihu. Show all posts

2016-08-23

Chapter VIII - Aglarondin Noita-Kuningatar

Urhomme onnistuivat täpärästi pelastamaan Gerardin velhonmetsästäjä toverin, Hylbrand Warspiken pahamaineisen rikollislordin Rusmar ”Snowman” Whitesnow kynsistä. Velhonmetsästäjä Warspike oli kiitollinen, mutta pelkäsi yhä Snowmanin katalaa kostoa. Warspike majoitettiinkin takaisin Wizards Pyreen eli Velhoroihuun, jossa Magefinder General Kolmbarc toivotti Gerardin tervetulleeksi takaisin velhonmetsästäjien riveihin.

Vietettyään hiljaisen aamun Paladin’s Innissä, Avelen haltiaystävä Aeson Soora toi mukanaan kauan odotetun kutsun Vihreään Palatsiin, jossa urhojamme odotti tapaaminen High-Steward Nerrol Hamastylin kanssa. Palatsi itsessään oli huikaiseva ilmestys, mutta kunnioitusta herätti myös obsidian study, muusta maailmasta eristetty mystinen huone, jossa Aglarondin tärkeimmät saattoivat puhua suurimpia salaisuuksiaan. High-Steward Nerrol Hamastyl oli luonnollisesti järkyttynyt urhojen tuomista uutisista ja uskoi rauhanajan olevan ohitse. Tämän vahvisti itse Noita-ruhtinatar Alassra Silverhand, tutummin Simbul, joka kaikkien yllätykseksi ilmestyi myös paikalle. Hän kertoi Punaisten Velhojen saaneen Jumalvasaran jo haltuunsa ja että lännen ja Aglarondin ainoa varteenotettava mahdollisuus on ennaltaehkäisevä isku ja Thayn kukistaminen, tarkoitti se sitten surua, verta ja totaalista sotaa.

Epäiltyään ensin Szaroksen tarkoitusperiä, Simbul päätyi lopulta käyttämään sankareitamme apunaan. Yuirwoodin prinssinä, Belgarwyn sai kunniakseen toimia Aglarondin lähettiläänä, jonka tehtäviin kuuluu valtakunnan liittolaisten haaliminen yhdeksi yhtenäiseksi rintamaksi tuota itäistä pahuuden akselia vastaan, jota Szaros kutsuu kotimaakseen.

Myöhemmin illan suussa tarkastellessaan aikaisemmin hankkimaansa omistusasuntoa, urhomme saivat kutsumattoman vieraan lihaisasta golemista. Kiinteistövälittä Bogdan Lundmarkin yhtiökumppani Dragotin Janda jäi tämän hirviöluomuksen ainoaksi uhriksi, mutta veri ja eritteet tahrivat vastamaalatun eteishallin jälleen remonttikuntoon. Vimmoissaan ja Punaisia Velhoja peläten, sankarimme hakivat Esoteric Order of Gor-Marrakin taikuritornista velho Semazifin tutkimaan golemin raatoa, ja Semazifin onnistuikin onkia olennon mustasta sydänlihasta vihreää nuolenkärkeä muistuttava amuletti. Tämä herätti sankareidemme salapoliisivaistot, oliko vihreä nuolenpää puolihaltioiden vapautusliikeen, Society of Verdant Arrowin symboli? Vai oliko se hämäystä? Punaiset Velhot? Rikollislordi Snowman? Hämmennyksissään he antoivat asian olla, mutta päättivät yksissä tuumin tarkkailla tilanteen kehittymistä.

Sumu joka mahdollisti golemin avoimen hiippailun kaupungin kaduilla jatkui yhä seuraavana päivänä. High Steward Hamastyl täydensi Noitakuningatar Simbulin määräystä ehdottamalla sankareillemme laivamatkaa Theskin valtakuntaan, Teflamin vapaakaupunkiin ja Theskin pääkaupunki Phsantiin. Aloittamalla allianssitunnustelut lähinaapureista Simbulille jäisi hieman enemmän aikaa järjestää rivejä Velprintalarissa kaukaisempien liittolaisten haalimista varten. Hamastylin ehdotuksesta, urhomme jatkoivat The Maroon Regiment palkkasoturikomppaniaan, josta he palkkasivat avukseen Shyvarin Solan verilöylyn veteraanin,  kirvestä käyttävän viiksekkään kaljupään Abramonin sekä sympaattisen morningstar puoliörkin Kurbag the Abuserin. Sen sijaan satamamestari Lennerd Westera tarjosi vain huonoja uutisia, yksikään laiva ei poistuisi satamasta ennen hernerokkasumun hellittämistä. Storm Nomad laivan kapteeni Zuzu Shagish sentään lupasi laivapaikan jahka lähtö olisi mahdollinen.

Käytyään The Torchissa, koko Velprintalarin satamaa valvovassa majakassa, urhomme saivat Velho Vuraz Mustekalalta tiedon, ettei sumu ole luonnollinen. Eipä aikaakaan kun he jo läksivät kohti Raatoluotoa urhean kalamies Osipin soutuveneessä. Jo Raatoluodon rantavesillä heidän kimppuunsa kävivät hain nahkaiset aaltopirut Sahuaginit. Lyötyään nuo aggressiiviset sahahampaat, sankarit rantautuivat luodolle ja löysivät ajopuista ja merilevästä rakennetusta majasta ruumiin ja onkalon luodon sisäiseen luolaan. Tuossa luolassa he tavoittavat ruman eukon majoineen. Tuo merihaahka siskoineen sai maistaa miekan terää. Kävi ilmi että noitasiskokset olivat osa katalan vetten valtiaan, sahuagin Lordi Scyllonin juonta. Vuosikymmeniä valmisteltu juoni valui kuitenkin hukkaan yhdessä Scyllonin sydänveren kanssa.

Osipin iskiessä aironsa veteen, sankarimme näkivät sumun haihtuvan silmissä ja lähdön kohti Telflamia koittavan.

Chapter VII - Välikysymyksiä ja käytäväkävelyjä Velprintalarissa

Kotiuduttuaan Aglarondin pääkaupunkiin, Velprintalariin, sankarimme pääsivät vihdoin eteenpäin tehtävässään. Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killan Suur-Etsijä Lordi Varran Gloskil kutsui heidät tapaamiselle ja urhomme läksivät kohti Amberhillin kaupunginosaa. Matka päättyi leimahdukseen jo ennen kaupungin keskustoria, sillä kolmikerroksinen asuinrakennus oli ilmiliekeissä. Pätsin sydämestä Gerard ja Belgarwyn löysivät ihka-aidon tulielementaalin, jonka korventavat iskut pistivät sankarikaksikon taidot koetukselle. Heidän onnistui myös pelastamaan Isoisä Dotsk hiilenä hehkuvasta talosta, mutta tämän tyttärenpoika Darvin heittäityi epätoivoissaan omaan turmioonsa. Pakattuaan palkkionsa ja vaihdettuaan Belgarwynin hiiltyneet vaatteet, sankarimme tapasivat vihdoin Lordi Gloskilin. Lordi lupasi käyttää mahtiaan kounsiilin jäsenenä ja järjestää urhoillemme tapaamisen High Steward Nerrol Hamastylin tai itsensä Simbulin kanssa, mutta haltia-tiaran lisäksi hän tahtoi vastapalveluksen.

Ennen kuin sankarimme ehtivät tylsistyä, he olivat jo saattamassa kirjuri Rilker Helmitaulua maustekauppa Muhaddaniin. Maustekaupan omistavat kothialaiset serkukset Artan ja Hormoz eivät olleet suopeita herra Helmitaulun vaatimuksille ja tilanne kärjistyi verilöylyyn, jossa väkivaltaisen lopun koki 5 miestä ja yksi vammautui elinikäisesti. Sankarien osuutta tapahtumien kulkuun tutkitaan yhä.

Gerard Greyfort löysi kuolleen kothialaisen sormesta uniikin sormuksen, jonka hän tunnisti kuuluvan magefinder numero 158:lle, Hylbrand Warspikelle. Tämän johdosta he menivät käymään Wizards Pyreen eli Velhoroihuun, Hagalt Arkkisurman 300vuotta sitten perustamaan velhon metsästäjiä kouluttavaan linnakkeeseen. Kenraali Kolmbarcin ja majuri Torendilin ollessa koulutusreissulla, kapteeni Mason Balogh ojensi sankareillemme auttavan kätensä. He sopivat urhojen yrittävän vielä kerran etsiä tuuliajolle joutuneen Warspiken. Ja Warspiken he löysivät, vanhasta satamasta läheltä Lahokölin merimieskapakkaa. Varasto 26:n alla sijaitsi Pain Pit eli Kärsimysten Kuoppa, jossa rikollisnero Rusmar Whitesnow, tuttavallisemmin Snowman pyöritti laitonta taistelurinkiä. Tämän viereltä he näkivät Hylbrand Warspiken kärsineen hahmon ja pelastaakseen vanhan toverinsa, Gerard lupautui kohtamaan Kuopan pelätyimmän soturin kaksintaistelussa.

 Mesurg the Deep Demon oli kokenut kehätaistelija ja hallitsi näytöstä Gerardia vastaan, joten Avele, Szaros ja Belgarwyn punoivat tulisen lohikäärmeilluusion, jonka avulla Gerard ja Hylbrand pakenivat Snowmanin otteesta. Muiden paetessa takaisin vanhaan satamaan, velhonmetsästäjä-kaksikko löysi itsensä rikollisten maanalaisesta valtakunnasta.