Chapter XVI - Trepidation of Tremendous Singularity aka The Aftershave

Vihreän Palatsin räjähdyksen jälkeen aurinko oli ehtinyt siirtyä 75 astetta lännemmäs, kun sankareidemme saappaat iskivät pitkin Pitkää Kauppakatua, taakkanaan raskaasti lukittu kirstu. He rynnistivät sisään kääpiölukkoseppä Thirgenin työhuoneeseen ja uskoivat kirstun ansoitusten ohittamisen pitkäparran ammattitaidon varaan. Kaksikymmentäviisi kultapalaa myöhemmin, kirstun sisältö selvisi heille. Operaattorin kirstu sisälsi kiistattomat todisteet  Snowmannin laittomuuksista ja selkeitä viitteitä  Sons of Hoarin rotumanifestien synergiasta Vihreän Palatsin räjähdykseen. He saivat vihiä haltiathralliin sotkeutuneesta Sarastuksen Äänestä, jonka toimia Suur-Alkemistin laboratoriossa Operaattori oli edesauttanut.

Devourer möröt ovat tunnettu yhteistyöstään
 punapukuisten velhojen kanssa.

Jahtikoiran vainulla sankarimme riensivät Alkemistien killalle, jossa alkemisti-Metok kertoi Suur-Alkemisti Ogus Umailin olleen kadoksissa jo toista viikkoa. Mädän haju sieraimissaan, totuuden puolustajamme seurasivat Metok’ia vanhan Ashgrainin residenssiin, jossa tämä tiesi Suur-Alkemistin viettäneen aikaansa ykstisyislaboratoriossaan. Lähistön kaupunkilaiset osasivat kertoa kaskuin, kuinka vanhasta rapistuneesta herraskartanosta oli kuulunut viime aikoina omituista ulinaa. Tästä valpastuneina, urhomme rynnivät sisään, avaten kellariin johtavan rautaoven ulkopuoliset salvat valmiina taistoon. Raskaasti riepotellusta kellarilaboratoriosta urhomme saivatkin vastaansa luisen, vaikeroivan jätin suoraan pahuuden tasoilta. Tämä myöhemmin Devourer olennoksi tunnistettu mörkö rääkyi nimeä Nagalat Vrass mutta hiljeni lopulta teräaseiden pyynnöstä. Kerätessään reppunsa täyteen rikotun laboratorion rikkauksia, sankarimme päättelivät Nagalat Vrassin olleen joko Sarastuksen Ääni tai tämän paikalle tuoma rituaalin suorittaja. Mutta yksi asia oli varmaa, mies oli Thaylainen Mestarievokaattori. Sons of Hoarin vehkeily Punaisten Velhojen kanssa oli jo liki varmaa, mutta sankarimme päättivät vielä varmistaa yhden kysymysmerkin. Sillä raunioituneiden laitteiden joukosta he löysivät myös hiiltyneen sauvan, johon oli kirjailtu nimi Uxofeus.

Epäluuloisina Gor-Marrakin Esoteeristen velhojen motiiveista koko sopassa, he marssivat näiden kitiinillä suojattuun torniinsa. Kävi ilmi että Uxofeus oli lainannut Suur-Alkemistille Setamahin Riimusauvaa ja täten joutunut epäonniseen välikäteen salaliitossa. Hän osasi tosin tunnistaa Simbulin Vihreän Palatsin räjähdyksen Vassagon Seitsemäksi Sinetiksi. Kuunnellessaan astraalitasoja, oli hän kuullut lausuttavan viisi sinettiä seitsemästä, jolloin varotoimena Esoteerinen Torni oli suojattu. Hän kertoi demonilordi Vassagon opettaneen rituaalin muinoin kolmelle velholle, jotka pelastivat tämän tanar’ri demoneja hallitsevien, muinaisten obyrith-demonilordien kynsistä. Seitsemää Sinettiä oli käytetty Thayssa Bezanturin kaupungissa zulkiiri Fadri Toot:in salamurhassa vajaa vuosisata sitten, seikka joka tuki Punaisten Velhojen sekaannusta Vihreän Palatsin räjähdykseen. Yhdessä Uxofeuksen kanssa sankarimme päättelivät mieleltään murretun Branelwynnin olleen seitsemällä riimulla kaiverrettu ”vapaaehtoinen” uhri.

"Nanaeel"
Yksi Vassagon
seitsemästä sinetistä

Murheellisina ja vailla High Steward Nerrol Hamastylin johdatusta, sankarimme harhailivat pitkin Spellcliffin kaupunginosaa kunnes kuulas, komentava ja hiljaista raivoa tihkuva valtiattaren ääni iski salaman lailla jokaisen Velprintalarin tajuntaan. Ääni oli Noitakuningatar Simbulin ja hän julisti ettei räjähdyksen ja eripuran syy ollut liioin Aglarondin ihmisissä eikä puolihaltioissa, vaan idän myrkyllisessä Thayssa. Ilmestyen samalla hohtavana hahmona korkealle rauniopalatsin ylle, Simbul kokosi kansaansa yhdeksi joukoksi valmiina kostamaan Thaylle ja näiden kanssa vehkeileville maanpettureille.

Jättäen mahdolliset false flag teoriat sikseen, urhomme rynnistivät kohti rauniopalatsia, jonka liepeille Simbulin hahmo puheen jälkeen laskeutui. Tuolla väsynyt mutta määrätietoinen Simbul jakoi käskyjä Griffonheight Keepin komentaja Odall Sabanille ja Velhoroihun uudelle komentajalle magefinder majuri Torendilille. Valmiina auttamaan Simbulia, sankarimme lupautuivat tämän palvelukseen, jolloin raivoisa kuningatar vaati heitä siirtymään välittömästi Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killalle ja surmaamaan Lordi Varran Gloskillin, Ismail Dedriechin, Carliela Benstylinin ja jokaisen Sons of Hoariin liittyvän vailla armoa, sitä ei maanpettureille suoda. 

Findarilaisen taiteilijan
 Kreivi Kosmos Findarilaisen muistoa
ylevöittävä teos vuodelta 1381 DR

Tyytyväisenä kerrankin selkeään toimeksiantoon ja hihat käärivään mandaattiin, sankarimme täyttivät taisteluvyönsä ja läksivät Komentaja Sabanin lainaaman joukko-osaston kanssa kiltatalolle. Sotilaiden piiritettyä rakennuksen, urhomme syöksyivät sisään, surmaten vastarintaa tehneet. Sons of Hoarin kannattajiin oli iskenyt pelko Simbulin ilmestyttyä ja vastarinta oli alkuun kevyempää kuin urhomme odottivat. Eteissalin portaille surmansa saivat petturipappi Ismail Dedrich sekä Findarin Puolustajat, Kreivi Cosmos Findarilainen ja Simeon Sassara apureineen. Belgarwynnin loihtimien verikoirien ja Avelen tarkistaessa alakerran muita huoneita, Gerard ja Szaros kohtasivat kapteeni Greyfortin vanhan toverin, Tarkaf Bluetuskin vartioimassa työhuonetta, jonka oven alta iski polttettujen dokumenttien katku. Katkaistuaan siteensä vanhaan toveriinsa teräasein, Gerard ja sankarimme iskivät savuiseen työhuoneeseen, jossa Lordi Gloskil sekä kauppiasruova Benstylin polttivat todisteita. Gloskil kaivoi viimeisen ässän hihastaan, Sphere of Tol Silrienin, muinaisen haltia-aertefaktin, jonka huhuttiin vanginneen entisaikoina Sildeyuriin hyökänneen voiman Khaatryskaischin.

 Puheista välittämättä, Gloskil mursi lasikuulan maahan, vapauttaen sen sisäisen olennon. Savun ja säihkeen keskeltä sankareitamme katsoi tusinan verran kelmeitä silmiä, kunnes suuri keskussilmä aukaisi luomensa ja pyyhkäisi urhomme anti-maagisella katsellaan. Pelästyneinä klassistakin klassisempaa vastustaan, urhomme päästivät Gloskillin pakoon sillä Beholder heidän edessään oli kunkin henkilökohtaisen selviytymisen kannalta prioriteetti numero yksi. Taistelu kartanossa oli väkivaltainen, vaikka Belgarwynn lukkeineen tulikin vakuuttuneeksi kuinka hyvä tyyppi Khaatryskaisch-belholderi todellisuudessa oli. Vähemmän vakuttuneita olivat kaikki muut, varsinkin Gloskillin liittolainen kauppisrouva Carliela Benstylin, jonka beholder iski kuoliaaksi yhdellä silmäniskulla. Myös Gerard ymmärsi vihdoin sukunimensä soinnut kun hirviön silmäsäde tavoitti tämän kehon notkeista väistöyrityksistä huolimatta. Mestari Greyfort patsastui kivettyen. Myös Szaros hävisi katseiden välttelyn ja vihreä disintergraatio-säde tuhkaannutti hänet kuolettavasti. Tämä sai Belgarwynnin valpastumaan lumouksestaan ja yhdessä vielä taistelleen Avelen kanssa he onnistuivat kukistamaan beholderin, jonka nesteet purskahtivat kuin ylikypsästä tomaatista.

Muinainen Khaatryskaisch beholder oli alkanut
 vankeudessaan osoittaa kuivumisen merkkejä

Yrittäessään auttaa loukkaantuneita tovereitaan, Avele huomasi pois pyrkivän hahmon, Gloskillin. Kahden viimesen sankarimme onnistui pysäyttää tämä Sons of Hoarin johtohahmo, jonka runneltu ruumis lensi alas eteissalin portaisiin muiden maanpettureiden jatkoksi. Henkitoreissaan Gloskil myönsi Sarastuksen Äänen, eli Thayn lähettiläsorja Vorigan Malaergostin sekä Branelwynnin rituaalin suorittaneen evokaattorimestari Nagalat Vrassin jo lähteneen itään vastaanottamaan Sarrukh-Lich Kress the Apostaten tulemista, sillä Vassagon Seitsemän Sinettiä ja Raeranthur Moth’turan eli Hämäräherran avaamat portaali Sildeyurissa olivat viimeiset vaiheet tämän kutsumisessa. Kykenemättä kuuntelemaan enempää Gloskillin käärmekielen juonipaljastuksia, sankarimme antoivat tälle kuoliniskun ja palasivat hoitamaan haavottuneitaan. Gerard Greyfort palasi lihaksi mutta hoitorohdoin tajuihinsa saatu Szaros oli lopen lyöty. Hänen vasen kätensä oli tyystin poissa olkaniveltä myöden, ja tuskaansa valittava nuorukainen teki kuolemaa.  

Chapter XV - Kalavelkoja ja muuta löyhkäävää

Tuloksettoman hovimestarietsinnän päätteeksi sankarimme yöpyivät Greyfort Manorissa herätäkseen varhain. Oven koputuksella tasapaksu maalaisnainen Ahata Novik teki tykönsä ja ryhtyi kiltatalon hovimestariksi. Tyytyväisenä Sendor Sellswordin lähettämään naiseen, sankarimme suuntasivat ajatuksensa jälleen kostoon. Society of Verdant Arrown kidutuskellarissa kuulusteltu Taidemeklari Makt oli nimennyt Wynford ”Operaattori” Rees’in yhdeksi osaksi Prinssi Branelwynn Olossynen katoamista ja sankareillamme oli vihje Gangsterilordi Snowman’in työllistäneen Operaattoria useasti. Suunnaten saappaansa vanhaan satamaan, toverimme lähtivät etsimään Mesurg Sininahkaa, Syvyyksien Demonia, jonka tiedettiin toimivan houkuttimena Gerard Greyfortin ansaan saattamiseksi.

Rusmar Whitesnow aka Snowman
viimeistä kertaa itsevarmana

Käsipuoli vapaaottelija löytyikin Lahokölin tavernasta, josta sankarimme varjostivat tätä erään kalasavustamon takaiselle sivukujalle. Salapoliisityön ansiosta Sininahan reitiksi määriteltiin roskakasa ja sen alainen salaluukku. Kavuttuaan luukusta alas kapeaan ja matalaan käytävään, sankarimme jäivät satimeen tukalaan ballistasta ja palavasta öljystä kombinoituun ansaan. Syöksyen liekkien läpi, aikaisemminkin räjähtävissä paloissa meritoituneet vapaapalokuntalaisemme pääsivät turvaan käytävän päässä olevaan huoneeseen. Huoneen perukoilta he nousivat lyhyitä tikapuita pitkin toisesta salaluukusta ulos vanhaan ja tyhjään varastorakennukseen. Tuotapikaa oli ilmeistä että he olivat vihdoin saapuneet Snowmanin heille asettamaan ansaan, sillä varaston kahdelta yläparvelta työntyi esiin puolen tusinaa raskasta jalkajousta ja tulipalloin jännitettyä taikurein rannetta. Ivallinen sävy huulilla, myös itse Rusmar ”Snowman” Whitesnow, joka julisti sankarien päivien olevan luetut. Vasamien ja loitsujen ristituleen joutuneet sankarimme taistelivat tiensä pois pinteestä, lyöden Snowmanin lakeijoita kappaleiksi ja surmaten Mesurg Sininahan portaikkoon taikasalamalla. Loukkaantunut ja tappion kärsinyt Snowman aneli armoa, sillä hän oli suorittanut vakavan virhearvon sankarien potentiaalista.

Toimitettuaan Snowmanin Velprintalarin armeijan linnakkeeseen Griffonheight Keeppiin, sankarimme haukkasivat välipalaa ja ryhtyivät suunnittelemaan seuraavaa siirtoaan. Snowman oli nimennyt Tannathian Order – ritarikunnan Veli Andostoksen Operaattorin pseudonyymiksi.

Tannathian Orderin Suur-Mestari Hector Assel

Huolestuneina Operaattorin toimista Sons of Hoarin hyväksi, sankarimme lähtivät vihreiden ritareiden kartanolle. Kävi ilmi että suurin osa ritareista oli Suur-Mestari Hector Asselin johdolla Simbulin Palatsilla katselmuksessa ja tarjoamassa joukko-osastoa taisteluun Thayta vastaan. Portilla vastassa ollut Asemies Frealaf kuitenkin ohjasi urhot sisään. Sisäpihalla aseita öljyämästä yllytetty Veli Andostos kiisti alkuun sankariemme syytökset mutta hänen fasadinsa rapistui syytöstulituksen alla ja Operaattori astui esiin. Hävittyään lyhyen mittelön teräasein sankareitamme vastaan, veli Andostos eli Wynford Operaattori Rees puhui halveksuen ja julistaen urhojemme olevan jo myöhässä. Samassa Tannathian Orderin Suur-Mestari Hector Assel joukkoineen saapui ja aloitti tilanteen selvittämisen.

Mutta selvitys oli turhaa sillä sekä sankarien että ritareiden katseet vangitsi Simbulin vihreän palatsin suuren keskuskupolin sisältä loistaa punaisen violetteja valonsäteitä ja samassa kaupungin silhuettia hallitsevan mahtipontisen rakennuksen keskiö räjähtää sisältä käsin, valtaisan punaisen ja violetin räjähdysvoiman singotessa vihreän marmorikupolin lohkareita korkealle ilmaan . Räjähdyksen voimasta kolme palatsin suurta tornia sortuvat kuin tuuleen, singoten lisää kivitavaraa viuhkamiinan tavoin kohti ympäröiviä rakennuksia. Samassa valtava ukkosta muistuttava ääni saavutti sankarit, tämän perässä paineaalto joka löi rintaan ja sai lasi-ikkunat helisemään ja osin myös särkymään. Räjähdyksen nostattaman savupatsaan alkaessa kohota, taivaalta satoi kiviä ja lohkareita palatsin marmorista. Suurimmat lohkareet putoilivat palatsin ympärille, murskaten taloja kuin suuret trebuchetin ammukset.

Simbulin Vihreän Palatsin räjähdys "petturi" Branelwynnin toimesta

Järkyttyneinä urhomme ryntäsivät kohden palatsia, auttaen loukkaantuneita miten vain pystyivät. Pian oli ilmeistä ettei sortuneeseen palatsiin päässyt sisään ja sankarimme saattoivat vain toivoa koolla olleen Simbulin sotakabinetin selviytyneen hengissä. Läheinen Silverymoonin lähetystö oli sortunut suuren lohkareen iskusta ja huhut lähettilätär Oluevera Kultasäihkeen kuolemasta velloivat valtoimenaan. Palatsin pihalla kävi myös ilmi, että Belgarwynnin näköinen hahmo oli nähty astelevan palatsiin hetkeä ennen räjähdystä. Viimeistään tällöin sankarimme ymmärsivät Sons of Hoarin onnistuneen haltiathralli hankkeessaan ja he poistuivat ennen kuin Belgarwynniä yhditettäisiin veljeensä.

Tannathian Orderin sisäpihalla vastoinkäymiset jatkuivat. Vangittu Operaattori Wynford Rees oli onnistunut syöksemään itsensä vapaaseen säilään, täten estäen jatkokuullustelut. Tästä suivaantuneina, sankarimme tutkivat tämän niin kutsutun Veli Andostoksen askeettisen kammarin Veljeskunnan tiloissa. Kaapin takainen salakäytävä johtikin rakennuksen alaiseen salahuoneeseen, josta he löysivät kirjoja, laskemisvälineet ja lukitun arkun. Kykenemättä avaamaan arkkua, sankarimme lähtivät lukkosepän metsästykseen, tietäen että arkun sisältö saattaisi olla ainut keino näyttää toteen Sons of Hoarin junailema salaliitto Yuirwoodin haltioita ja Aglarondia vastaan. 

Wynford Operaattori Rees'in lukittu arkku

Chapter XIV - Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan

Päästyään jälleen takaisin Aglarondiin, sankarimme läksivät kohti Velprintalaria. Jalkaisin matka vei tovin, varsinkin kun tie tyssäsi Mittermondin kylään. Yksi kylän taloista oli raunioina ja neuvottomat kyläläiset kokosivat lahjuskasaa keskelle pitäjää. Kylän puhuja, Silban Savuviiksi kertoi ”Maanvaivan” pesiytyneen Blumnau Puunveistäjän perunakellariin ja vaativan päivittäin ruokaa tai se nielee Leski-Liggetin torpan lisäksi loputkin talot. Sankarimme epäilivät kyseessä olevan tyly pila ja laskeutuivat perunakellariin jututtamaan tätä ”Maanvaivaa”. Pian kävi ilmi että kellarin alla oli duergar harmaakääpiöiden kaivanto. Jekuttavat kaljupäät joutuivat pian itse jäynän kohteeksi, ja vain yksi viidestä selvisi hengissä nauraakseen. Kyläläisten kiitokset lämmittivät sankariemme väsyneitä mieliä ja he jatkoivat matkaansa pääkaupunkia kohti, mukanaan poloinen duergar-vanki.

Saapuessaan Velprintalariin sankarimme havaitsivat jokaisen pääväylän olevan suljettu tarkastuspisteellä. Jututtaessaan paikallisia sekä tiesulkujen vartioita, he oppivat kaupungissa tapahtuneista hirveyksistä. Arvostettu parlamentikko Myghal Tretheway perheineen oli surmattu kotiinsa. Iskun takana oli luultavasti Yuirwoodin itsenäisyyttä ajava terroristijärjestö Society of the Verdant Arrow, sillä ainut surmansa saanut salamurhaaja oli suippokorvainen. Jatkaessaan matkaansa kaupungin halki, urhomme havaitsivat jännitteiden kasvaneen eri rotujen välillä. Griffonheight Keepin sotilaat ottivat pidetetyn duergarin kuulusteltavaksi ja urhomme pääsivät vihdoin henkilökohtaisen huollon pariin. Matkalla he poikkesivat Simbulin palatsilla ja jättivät tapaamispyynnön High Steward Nerrol Hamastylin kanssa.

Kiltatalon eteinen oli täpötäynnä kankaita. Hovimestari Masvar Lohenjuoksu oli sodanpelossaan haalinut halvalla hinnalla toista tusinaa kollia tuontikankaita, joiden kysynnän uskoi nousevan jahka sodan kauhut materialisoituisivat. Purettuaan reppunsa ja levättyään hetken urhomme huomasivat Masvarin kaupanpäälisiksi saaman kuparilampun olevan samanlainen kuin sen, jonka ukko-Dotsk oli antanut sankareille tapaus-tulielementaalin jälkeen. Vapaapalokuntalaisemme läksivät yhdessä Masvarin kanssa satamaan, josta he tavoittivat kangaskauppias Punjidin. Oranssiviittainen etelänmies opasti kevyellä väkivallan uhalla esimiehensä luo Al-Mussa Trading Companyn varastohalliin. Varasto oli täynnä mattoja ja kankaita ja konttilabyrintin keskeltä urhomme löysivät itsensä Muntasir Al-Mussan, Tämä punanahkainen, liekkikuvioin tatuoitu ilmiselvä efreeti esitti välinpitämätöntä vaikka oli todellisuudessa kauhuissaan. Se uhkaili Velprintalaria kohtaavalla tuomiolla, sillä kytevä kaupunki tulisi pian leimahtamaan hänen herransa Marrake al-Sidan al-Hariq ben Lazanin voimasta vihan liekkeihin.

Muntasir Al-Mussa, efreeti

Kissa ja hiiri-leikkiä muistuttava taistelu sammui yhtä nopeasti kuin oli leimahtanutkin, efreetin vaihtaessa olemassaolon tasoa. Valppaat kaupunkilaiset esittelivät ämpäritaitojaan sammuttaessaan savuttavaa kangasvarastoa, sankarien virkistäytyessä kiltatalolla. Käytyään vanhan sataman Ruususimpukassa ihailemassa rehevästi kukkivia naisia, urhomme läksivät palatsille silakan tuoksu sieraimissaan.

Nerrol Hamastylin lisäksi paikalla oli itse noitakuningatar Simbul. Palatsin lumoava Purppurahuone oli muutettu komentokeskukseksi, jossa suuren sotapöydän äärellä velhonmetsästäjä kenraali Alkrin Kolmbarc, Garordin linnakeen ja Vartiomuurin komentaja eversti Maldorn sekä Simbulmynin komentaja High Captain Hovor Seawind, puivat sotastrategiaa yhdessä Simbulin kanssa. Noitakuningatar kertoi sankareillemme että Aglarondin offensiivilla Thayta vastaan on läntisten valtakuntien tuki ja pyysikin urhojamme jälleen uuteen erikoistehtävään. Offensiivin ensimmäinen vaihe on Umber marshin vartiotornin eliminointi, jotta Aglarondin joukot sekä lännen yhdistyneitä joukkoja kuljettava Sembialainen laivasto voivat edetä kohti Thayn Ensimmäistä Jyrkännettä. Sankareiden onkin eliminoitava Umber Marshien etelälaidalla sijaitseva Putrid Spire of Nazejil, joka on punaisten velhojen hallussa, sillä se muodostaa valvonnan Umbermarshin ja Lapendrar joen väliselle ohuelle kaistaleelle, jota pitkin armeijat voivat liikkua. Luvaten kalpansa noitakuningattaren käyttöön, urhomme poistuivat High Steward Hamastylin työhuoneeseen, jossa heitä odotti tukku lahjoja.

Tärkeinä ja tyytyväisinä sankarimme marssivat takaisin kiltatalolle. Operaatio Drain the Swamp käynnistyisi vasta seuraavalla viikolla, joten urhoilla olisi kotva aikaa ruotia kaupungin tulehtunutta ilmapiiriä. Mutta tulehdus oli levinnyt jo kiltataloon, sillä Masvar Lohenjuoksu oli valmistanut päivälliseksi katukoiraa. Raivoisan sanaharkan päätteeksi hovimestariksi palkattu juoppo päätti työsuhteensa ovet paukkuen. Tältä jäi jälkeen kirje, jossa kehotettiin urhoja saapumaan tapaamiselle puoliltaöin länsikaupungissa westwardilla sijaitsevalle Juju-Parlor teehuoneelle. Lyhyiden voimatirsojen päätteeksi, urhomme lampsivat teelle. Paikalla oli kukas muukaan kuin Khuda-Dad, tummahipiäinen arpi-”bardi”, joka osoittautui Teflammin Varjomestarien kätyriksi episodissa kymmenen. Khuda ehdotti yhteistyötä, paljastaen urhoille johtolangan rikollispomo Rusmar Snowman Whitesnown olinpaikasta. Likainen työ Teflammilaisen varkaidenkillan puolesta ei innostanut urhoja, mutta soraäänten noustessa he poistuivat tapaamisesta luvaten harkita asiaa.

Khuda-Dad rentoutumassa Juju Parlorissa

Yövyttyään Greyfortin Kiltatalossa, neuvottomat soturimme nousivat keskipäivän jälkeen. Havaittuaan kuinka vaivalloisia arkiset askareet olivatkaan, urhomme lähtivät takaisin High Steward Hamastylin luo, lähinnä kysyäkseen mistä kaupungissa löytäisi kelvollisen hovimestarin. Hamastyl luki heidän vilpittömän kysymyksensä turhankin syvällisesti ja ohjasi sankarimme Lady Mytela Halvasynin Kartanolle Green Lady’s Districtille. Malttamattomina sankarimme läksivät hakemaan hyväkäytöksistä puolihaltia hovimestaria, mutta joutuivatkin keskelle Society of Verdant Arrown piilopaikkaa. Maanalle painunut Hwindir Jäälampi vakuutti sankareillemme ettei Verdant Arrow ole vastuussa rotuvihaa nostattaneesta Myrghal Tretheweyn murhasta. Salamurhaajaksi julistettu Thessar Norfaren on Verdant Arrowin agentti mutta tämä katosi murhia edeltäneenä päivänä vaikka hänen oli määrä osallistua strategiapalaveriin. Tretheweyn esittelemä Yuirwoodin autonomian dekomissio oli toki vakava isku heidän ajamalle itsenäisyydelle, mutta olisi Jäälammen mukaan ollut kierrettävissä Nerrol Hamastylin veto-oikeudella.

Mikä on Wynford "Operaattori" Rees
miehiään?

Hwindir kutsui sankarit mukaansa kartanon kellariin, jossa salaseuralla oli kidutettavanaan Makt Taidemeklari. Tämän oli todistettu olevan Sons of Hoarin agentti ja avain Belgarwynnin veljen prinssi Branelwynin olinpaikkaan. Kiitos Avelen hopeakielen, Makt paljasti tekevänsä töitä Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killan yliantropologi Lordi Varran Gloskilille. Gloskil oli käynyt kirjeenvaihtoa Thayn orjalähettiläs Vorigan Malaergostin kanssa, koskien asiaa nimeltä ”Im-mûl – haltiathralli”. Makt vakuutti olevansa tietämätön haltiathrallin olinpaikasta, mutta vannotti Sons of Hoarin operatiivisen johtajan, Wynford Reesin tietävän. Mies on vaikeasti tavoitettava ja Makt tiesi hänet tunnetavan alamaailmassa nimellä Operaattori.

Tulistuneina saamistaan tiedoista, sankarimme marssivat palatsiin haukkumaan Nerrol Hamastylin pataluhdaksi, sillä ei haltiakartanolta mitään hovimestaria löytynyt. Kaulustaan venyttäen, Hamastyl vähätteli väärinkäsitystä ja opasti urhot Sendor the Sellswordin palkkasoturikiltaan, jossa urhojamme odotti Kurbag the Abuserin lämmin syli. 

Chapter VII - Välikysymyksiä ja käytäväkävelyjä Velprintalarissa

Kotiuduttuaan Aglarondin pääkaupunkiin, Velprintalariin, sankarimme pääsivät vihdoin eteenpäin tehtävässään. Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killan Suur-Etsijä Lordi Varran Gloskil kutsui heidät tapaamiselle ja urhomme läksivät kohti Amberhillin kaupunginosaa. Matka päättyi leimahdukseen jo ennen kaupungin keskustoria, sillä kolmikerroksinen asuinrakennus oli ilmiliekeissä. Pätsin sydämestä Gerard ja Belgarwyn löysivät ihka-aidon tulielementaalin, jonka korventavat iskut pistivät sankarikaksikon taidot koetukselle. Heidän onnistui myös pelastamaan Isoisä Dotsk hiilenä hehkuvasta talosta, mutta tämän tyttärenpoika Darvin heittäityi epätoivoissaan omaan turmioonsa. Pakattuaan palkkionsa ja vaihdettuaan Belgarwynin hiiltyneet vaatteet, sankarimme tapasivat vihdoin Lordi Gloskilin. Lordi lupasi käyttää mahtiaan kounsiilin jäsenenä ja järjestää urhoillemme tapaamisen High Steward Nerrol Hamastylin tai itsensä Simbulin kanssa, mutta haltia-tiaran lisäksi hän tahtoi vastapalveluksen.

Ennen kuin sankarimme ehtivät tylsistyä, he olivat jo saattamassa kirjuri Rilker Helmitaulua maustekauppa Muhaddaniin. Maustekaupan omistavat kothialaiset serkukset Artan ja Hormoz eivät olleet suopeita herra Helmitaulun vaatimuksille ja tilanne kärjistyi verilöylyyn, jossa väkivaltaisen lopun koki 5 miestä ja yksi vammautui elinikäisesti. Sankarien osuutta tapahtumien kulkuun tutkitaan yhä.

Gerard Greyfort löysi kuolleen kothialaisen sormesta uniikin sormuksen, jonka hän tunnisti kuuluvan magefinder numero 158:lle, Hylbrand Warspikelle. Tämän johdosta he menivät käymään Wizards Pyreen eli Velhoroihuun, Hagalt Arkkisurman 300vuotta sitten perustamaan velhon metsästäjiä kouluttavaan linnakkeeseen. Kenraali Kolmbarcin ja majuri Torendilin ollessa koulutusreissulla, kapteeni Mason Balogh ojensi sankareillemme auttavan kätensä. He sopivat urhojen yrittävän vielä kerran etsiä tuuliajolle joutuneen Warspiken. Ja Warspiken he löysivät, vanhasta satamasta läheltä Lahokölin merimieskapakkaa. Varasto 26:n alla sijaitsi Pain Pit eli Kärsimysten Kuoppa, jossa rikollisnero Rusmar Whitesnow, tuttavallisemmin Snowman pyöritti laitonta taistelurinkiä. Tämän viereltä he näkivät Hylbrand Warspiken kärsineen hahmon ja pelastaakseen vanhan toverinsa, Gerard lupautui kohtamaan Kuopan pelätyimmän soturin kaksintaistelussa.

 Mesurg the Deep Demon oli kokenut kehätaistelija ja hallitsi näytöstä Gerardia vastaan, joten Avele, Szaros ja Belgarwyn punoivat tulisen lohikäärmeilluusion, jonka avulla Gerard ja Hylbrand pakenivat Snowmanin otteesta. Muiden paetessa takaisin vanhaan satamaan, velhonmetsästäjä-kaksikko löysi itsensä rikollisten maanalaisesta valtakunnasta.

Chapter VI - Kaupunki joka ei ole nähnyt sotaa

Matkustettuaan ulottuvuuksien ja haltiametsien läpi, urhomme saapuivat vihdoin Aglarondin pääkaupunkiin Velprintalariin. Tuon muurittoman suurkaupungin sadat rakennukset aaltoilivat suojaisaa satamapoukamaa ympäröivillä kukkuloilla, ja tuon vanhan kaupungin vivahteikas elämä kävi sankareillemme pian tutuksi. Puolihaltiatar Avele illasti Silverymoonin lähetystössä suur-lähettiläs Oluveara Kultasäihkeen kanssa ja tuli viimein vakuuttuneeksi ettei rouva suurlähettiläästä ole hänelle apua Relkathin Jalan hallitsijan, prinsessa Blindesynen antamassa tehtävässä. Myös prinssi Belgarwyn koki suurlähettilään tungettelevaksi. 

Seuraamalla Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killan haltia-aarre ilmoitusta, sankarimme tapasivat Makt taidemeklarin, joka lupasi järjestää heille tapaamisen Killan puheenjohtajan, lordi Varran Gloskilin kanssa. Tätä tapaamista odotellessa he päättivät ratkoa kaupunkilaisten ongelmia, ja ryhtyivätkin Gerardin hankkimilla väliaikaisilla aseenkantoluvilla tekemään alkemistien killalle palvelusta. Hakiessaan alkemisti Ogus Umailin unohtunutta Halruaalaista upokasta killan vanhasta päämajasta, sankareitamme puri alkemistikärpänen nimeltä Baxter. Tästä selvittyään he rauhoittivat hermojaan talokaupoilla sillä arvokiinteistö on aina kannattava sijoitus. Lopulta urhoillemme välitettiin viesti ja jos sanansaattajaa on uskominen, lordi Gloskil on vihdoin valmis tapaamiselle.

Chapter V - Prinsessan Kirje

Palattuaan monen sattuman ja lukuisten mutkien jälkeen takaisin Relkathin Jalkaan, sankarimme huomasivat että elo siellä jatkui muuttumattomana. Huoli oli kuitenkin herännyt sillä lohikäärmeen huhuttiin mellastavan Yuirwoodin siimeksessä. Urhomme onnistuivat järjestämään itselleen audienssin Prinsessa Blindesynen ja tämän efoorien kanssa, jossa he kertoivat huolestuttavista havainnoistaan sekä Uail-Silden raunioissa että toisessa ulottuvuudessa jonne he tempautuivat vahingossa. Neuvosto oli kauhuissaan kuullessaan hypoteesin että Thayn zulkiirit valmistelevat mahdollista iskua ulottuvuusportaalien avulla Sildëyuirista käsin. He eivät kuitenkaan päässet yksimielisyyten miten asian kanssa olisi edettävä. 

Myöhemmin yöllä Prinsessa tapasi urhomme Silvanuksen temppelin puutarhassa. Hän esitti urhoille pyynnön toimittaa tieto Thayn suunnitelmista Velprintalariin Simbulin tai tämän liittolaisten kuultavaksi. Lahjomalla keräilystä innostuneen Royal Councilin jäsenen, Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killan puheenjohtajan, Lordi Varran Gloskilin, sankarimme voisivat saada audienssin Simbulin tai High-Steward Nerrol Hamastylin kanssa. Samalla urhomme voisivat tutkia miksi Lordi Gloskil rohkaisee ja rahoittaa haltiaraunioiden ryöstelyä. Sankareilla ei ole neuvoston mandaattia, vaan tulee toimittaa Prinsessa sinetöimä kirje salassa.

Retkue lähti liikkeelle jo seuraavana päivänä. Matka pohjoiseen suurkaupunkiin sujui liki kommelluksitta, maahaita surmaten ja kääpiömylläreitä lynkkaukselta pelastaen. Oli 28. Elokuuta ja talonpojat kantoivat kaikkialla runsaita antimiaan toreille myyntiin.