Chapter XVI - Trepidation of Tremendous Singularity aka The Aftershave

Vihreän Palatsin räjähdyksen jälkeen aurinko oli ehtinyt siirtyä 75 astetta lännemmäs, kun sankareidemme saappaat iskivät pitkin Pitkää Kauppakatua, taakkanaan raskaasti lukittu kirstu. He rynnistivät sisään kääpiölukkoseppä Thirgenin työhuoneeseen ja uskoivat kirstun ansoitusten ohittamisen pitkäparran ammattitaidon varaan. Kaksikymmentäviisi kultapalaa myöhemmin, kirstun sisältö selvisi heille. Operaattorin kirstu sisälsi kiistattomat todisteet  Snowmannin laittomuuksista ja selkeitä viitteitä  Sons of Hoarin rotumanifestien synergiasta Vihreän Palatsin räjähdykseen. He saivat vihiä haltiathralliin sotkeutuneesta Sarastuksen Äänestä, jonka toimia Suur-Alkemistin laboratoriossa Operaattori oli edesauttanut.

Devourer möröt ovat tunnettu yhteistyöstään
 punapukuisten velhojen kanssa.

Jahtikoiran vainulla sankarimme riensivät Alkemistien killalle, jossa alkemisti-Metok kertoi Suur-Alkemisti Ogus Umailin olleen kadoksissa jo toista viikkoa. Mädän haju sieraimissaan, totuuden puolustajamme seurasivat Metok’ia vanhan Ashgrainin residenssiin, jossa tämä tiesi Suur-Alkemistin viettäneen aikaansa ykstisyislaboratoriossaan. Lähistön kaupunkilaiset osasivat kertoa kaskuin, kuinka vanhasta rapistuneesta herraskartanosta oli kuulunut viime aikoina omituista ulinaa. Tästä valpastuneina, urhomme rynnivät sisään, avaten kellariin johtavan rautaoven ulkopuoliset salvat valmiina taistoon. Raskaasti riepotellusta kellarilaboratoriosta urhomme saivatkin vastaansa luisen, vaikeroivan jätin suoraan pahuuden tasoilta. Tämä myöhemmin Devourer olennoksi tunnistettu mörkö rääkyi nimeä Nagalat Vrass mutta hiljeni lopulta teräaseiden pyynnöstä. Kerätessään reppunsa täyteen rikotun laboratorion rikkauksia, sankarimme päättelivät Nagalat Vrassin olleen joko Sarastuksen Ääni tai tämän paikalle tuoma rituaalin suorittaja. Mutta yksi asia oli varmaa, mies oli Thaylainen Mestarievokaattori. Sons of Hoarin vehkeily Punaisten Velhojen kanssa oli jo liki varmaa, mutta sankarimme päättivät vielä varmistaa yhden kysymysmerkin. Sillä raunioituneiden laitteiden joukosta he löysivät myös hiiltyneen sauvan, johon oli kirjailtu nimi Uxofeus.

Epäluuloisina Gor-Marrakin Esoteeristen velhojen motiiveista koko sopassa, he marssivat näiden kitiinillä suojattuun torniinsa. Kävi ilmi että Uxofeus oli lainannut Suur-Alkemistille Setamahin Riimusauvaa ja täten joutunut epäonniseen välikäteen salaliitossa. Hän osasi tosin tunnistaa Simbulin Vihreän Palatsin räjähdyksen Vassagon Seitsemäksi Sinetiksi. Kuunnellessaan astraalitasoja, oli hän kuullut lausuttavan viisi sinettiä seitsemästä, jolloin varotoimena Esoteerinen Torni oli suojattu. Hän kertoi demonilordi Vassagon opettaneen rituaalin muinoin kolmelle velholle, jotka pelastivat tämän tanar’ri demoneja hallitsevien, muinaisten obyrith-demonilordien kynsistä. Seitsemää Sinettiä oli käytetty Thayssa Bezanturin kaupungissa zulkiiri Fadri Toot:in salamurhassa vajaa vuosisata sitten, seikka joka tuki Punaisten Velhojen sekaannusta Vihreän Palatsin räjähdykseen. Yhdessä Uxofeuksen kanssa sankarimme päättelivät mieleltään murretun Branelwynnin olleen seitsemällä riimulla kaiverrettu ”vapaaehtoinen” uhri.

"Nanaeel"
Yksi Vassagon
seitsemästä sinetistä

Murheellisina ja vailla High Steward Nerrol Hamastylin johdatusta, sankarimme harhailivat pitkin Spellcliffin kaupunginosaa kunnes kuulas, komentava ja hiljaista raivoa tihkuva valtiattaren ääni iski salaman lailla jokaisen Velprintalarin tajuntaan. Ääni oli Noitakuningatar Simbulin ja hän julisti ettei räjähdyksen ja eripuran syy ollut liioin Aglarondin ihmisissä eikä puolihaltioissa, vaan idän myrkyllisessä Thayssa. Ilmestyen samalla hohtavana hahmona korkealle rauniopalatsin ylle, Simbul kokosi kansaansa yhdeksi joukoksi valmiina kostamaan Thaylle ja näiden kanssa vehkeileville maanpettureille.

Jättäen mahdolliset false flag teoriat sikseen, urhomme rynnistivät kohti rauniopalatsia, jonka liepeille Simbulin hahmo puheen jälkeen laskeutui. Tuolla väsynyt mutta määrätietoinen Simbul jakoi käskyjä Griffonheight Keepin komentaja Odall Sabanille ja Velhoroihun uudelle komentajalle magefinder majuri Torendilille. Valmiina auttamaan Simbulia, sankarimme lupautuivat tämän palvelukseen, jolloin raivoisa kuningatar vaati heitä siirtymään välittömästi Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killalle ja surmaamaan Lordi Varran Gloskillin, Ismail Dedriechin, Carliela Benstylinin ja jokaisen Sons of Hoariin liittyvän vailla armoa, sitä ei maanpettureille suoda. 

Findarilaisen taiteilijan
 Kreivi Kosmos Findarilaisen muistoa
ylevöittävä teos vuodelta 1381 DR

Tyytyväisenä kerrankin selkeään toimeksiantoon ja hihat käärivään mandaattiin, sankarimme täyttivät taisteluvyönsä ja läksivät Komentaja Sabanin lainaaman joukko-osaston kanssa kiltatalolle. Sotilaiden piiritettyä rakennuksen, urhomme syöksyivät sisään, surmaten vastarintaa tehneet. Sons of Hoarin kannattajiin oli iskenyt pelko Simbulin ilmestyttyä ja vastarinta oli alkuun kevyempää kuin urhomme odottivat. Eteissalin portaille surmansa saivat petturipappi Ismail Dedrich sekä Findarin Puolustajat, Kreivi Cosmos Findarilainen ja Simeon Sassara apureineen. Belgarwynnin loihtimien verikoirien ja Avelen tarkistaessa alakerran muita huoneita, Gerard ja Szaros kohtasivat kapteeni Greyfortin vanhan toverin, Tarkaf Bluetuskin vartioimassa työhuonetta, jonka oven alta iski polttettujen dokumenttien katku. Katkaistuaan siteensä vanhaan toveriinsa teräasein, Gerard ja sankarimme iskivät savuiseen työhuoneeseen, jossa Lordi Gloskil sekä kauppiasruova Benstylin polttivat todisteita. Gloskil kaivoi viimeisen ässän hihastaan, Sphere of Tol Silrienin, muinaisen haltia-aertefaktin, jonka huhuttiin vanginneen entisaikoina Sildeyuriin hyökänneen voiman Khaatryskaischin.

 Puheista välittämättä, Gloskil mursi lasikuulan maahan, vapauttaen sen sisäisen olennon. Savun ja säihkeen keskeltä sankareitamme katsoi tusinan verran kelmeitä silmiä, kunnes suuri keskussilmä aukaisi luomensa ja pyyhkäisi urhomme anti-maagisella katsellaan. Pelästyneinä klassistakin klassisempaa vastustaan, urhomme päästivät Gloskillin pakoon sillä Beholder heidän edessään oli kunkin henkilökohtaisen selviytymisen kannalta prioriteetti numero yksi. Taistelu kartanossa oli väkivaltainen, vaikka Belgarwynn lukkeineen tulikin vakuuttuneeksi kuinka hyvä tyyppi Khaatryskaisch-belholderi todellisuudessa oli. Vähemmän vakuttuneita olivat kaikki muut, varsinkin Gloskillin liittolainen kauppisrouva Carliela Benstylin, jonka beholder iski kuoliaaksi yhdellä silmäniskulla. Myös Gerard ymmärsi vihdoin sukunimensä soinnut kun hirviön silmäsäde tavoitti tämän kehon notkeista väistöyrityksistä huolimatta. Mestari Greyfort patsastui kivettyen. Myös Szaros hävisi katseiden välttelyn ja vihreä disintergraatio-säde tuhkaannutti hänet kuolettavasti. Tämä sai Belgarwynnin valpastumaan lumouksestaan ja yhdessä vielä taistelleen Avelen kanssa he onnistuivat kukistamaan beholderin, jonka nesteet purskahtivat kuin ylikypsästä tomaatista.

Muinainen Khaatryskaisch beholder oli alkanut
 vankeudessaan osoittaa kuivumisen merkkejä

Yrittäessään auttaa loukkaantuneita tovereitaan, Avele huomasi pois pyrkivän hahmon, Gloskillin. Kahden viimesen sankarimme onnistui pysäyttää tämä Sons of Hoarin johtohahmo, jonka runneltu ruumis lensi alas eteissalin portaisiin muiden maanpettureiden jatkoksi. Henkitoreissaan Gloskil myönsi Sarastuksen Äänen, eli Thayn lähettiläsorja Vorigan Malaergostin sekä Branelwynnin rituaalin suorittaneen evokaattorimestari Nagalat Vrassin jo lähteneen itään vastaanottamaan Sarrukh-Lich Kress the Apostaten tulemista, sillä Vassagon Seitsemän Sinettiä ja Raeranthur Moth’turan eli Hämäräherran avaamat portaali Sildeyurissa olivat viimeiset vaiheet tämän kutsumisessa. Kykenemättä kuuntelemaan enempää Gloskillin käärmekielen juonipaljastuksia, sankarimme antoivat tälle kuoliniskun ja palasivat hoitamaan haavottuneitaan. Gerard Greyfort palasi lihaksi mutta hoitorohdoin tajuihinsa saatu Szaros oli lopen lyöty. Hänen vasen kätensä oli tyystin poissa olkaniveltä myöden, ja tuskaansa valittava nuorukainen teki kuolemaa.  

Chapter XI - Mustaruusu

Sankarimme matkasivat Velprintalariin Khuda Dadin junailemalla Varjoportaalilla. Portaalin jäädessä Telflammin Varjomestareiden haltuun, urhomme palasivat takaisin kiltatalolleen. Talon restaurointi oli vihdoin valmistunut ja oven yllä riippuva tyhjä vaakunakyltti odotti itselleen nimeä. Seuraavana aamuna, pureskeltuaan kuivamuonaa aamiaiseksi, urhomme läksivät raportoimaan Theskin tehtävän onnistumisesta. He tavoittivat High Steward Nerrol Hamastylin nauttimassa aamiaista Palatsin puutarhassa, yhdessä paikallisten poliitikkojen kanssa. Hamastyl kertoi odottavansa Simbulin paluuta lännestä, jossa tämä oli tapaamassa voimakkaita liittolaisia. Hän odotteli myös jo päiviä myöhässä olevan diplomaatti Simcockin paluuta Rashemenista, tuosta kylmästä joutomaasta, jolla on vähintään Aglarondin veroinen sotahistoria Thayta vastaan.

Jääden odottelemaan tapahtumien kehittymistä, sankarimme suuntasivat kauan odotetun henkilökohtaisen huollon pariin. Nuori mystikko Szaros Rhym oli päättänyt tutkia varjojen mailla kuulemaansa ääntä hieman tarkemmin, kun taas kokenut velhonmetsästäjä Gerard Greyfort läksi etsimään kiltatalolle hovimestaria. Vanhentunut Avele Aimion jäi kiltatalolle kirjoittamaan kirjettä kotopuoleen, kuten jäi myös puoli-haltia prinssi Belgarwyn, jonka sulkakynä kuvaili vivahteikkaasti hämähäkkieläinten erinomaisuutta hänen siskolleen osoitetussa kirjeessä.

Szaros löysi vastauksia Neljän Kuun Temppelistä, Selune-jumalattaren pyhäköstä. Kaunis ylipapitar Lenore lupasi tavoittavansa hengen, joka Szarosta oli lähestynyt, 500kultarahan rituaalimaksua vastaan. Thayn toivo uskoi hokkuspokkuksen, ja lupasi palaavansa puolen yön aikaan rituaalia varten. Tällä välin Avele oli käynyt tarkastamansa sijoituskohteensa, Guillevic Tynnyrintekijän työpajan ja Stragan Kaivosyhtiön. Molemmilla pyyhki hyvin. Avele lupautui seuraamaan Szarosta Selunen temppeliin, kun kiltatalon ovi rysähti auki ja Gerard saapui yhdessä uuden hovimestarin kanssa. Masvar Lohenjuoksu sammui oitis keittiöön, mutta Gerard vaati päästä mukaan temppelin rientoihin. Szaros ja Avele livahtivat temppelille, mutta päihtynyt sotaveteraani seurasi heitä. Kiitos ylipapitar Lenoren neuvokkuuden, vanha hurtta saatiin rauhoittumaan nuoren papittaren hoiviin, muiden valmistellessa rituaalia.

Valmistelut olivat turhia, sillä mikään määrä timanttipölyä ei olisi tuottanut tulosta. Ylipapitar ei saanut kontaktia Szarosta piinanneeseen henkeen, ja nuori punainen velho oli ymmällään. Outo tilanne vaati outoja ratkaisuja, ja sankarimme löysivät itsensä pian Gor-Marrakin Esoteerisen Veljeskunnan seitsemältä ovelta. Mukaan oli eksynyt myös metsäpoliisi Belgarwyn, joka nähtiin kutittelemassa lukkeja Loitsukallion kaupunginosassa.

Taikurimestari Uxofeus tiesi miten voi tavoittaa tavoittamattoman, ja ohjeisti urhojamme etsimään Zindarakin Kompassin. Hän neuvoi heitä matkaamaan velho Rhydian Mustaruusun tornille, Yuirwoodin rajalle. Rauhallinen maaseutumatkailu olikin otollinen porkkana politiikan koneistossa ryvettyneille sankareillemme, ja he läksivät matkaan.

Ratsastettuaan uusilla ratsuillaan (joskin Belgarwyn onnistui keplottelemaan vanhan sotaorinsa takaisin itselleen) Halendoksen kylän läpi, urhomme poikkesivat pusikkoisille kukkuloille, jotka reunustivat Yuirwoodin pohjoista rajaa. Kolmantena matkapäivänä he vihdoin saapuivat Mustaruusun tornille, ja pääsivät pähkäilemään vahvaan ulko-oveen kaiverrettua arvoitusta. Belgarwyn ratkaisi pähkinän oitis, ja sankarimme ryntäsivät sisään tornin aulaan, joka kuhisi pieniä kiukkuisia hiisiä. Käyttäen raskasta väkivaltaa linnunluisia vihernahkoja vastaan, sotapäällikkömme putsasivat aulan ja sen alaiset kellarit saastasta. Hyvä niin, sillä he viettivät seuraavan vuorokauden pähkäillen neljästä pilarista ja viidestä muinaisesta alkuaineesta koostuvaa arvoitusta.

Päästyään vihdoin eteenpäin, he kulkivat läpi hylättyjen makuusijojen ja työhuoneiden. Lopulta viidennessä kerroksessa he löysivät rituaalihuoneen, jonka katto oli romahtanut ja seinät kuivuneen veren peitossa. Huoneessa oli myös pieni, inhottavan näköinen olento, joka lyllersi heidän luokseen haisten pahalle. Tuo siansilmäinen ryökäle sai miekasta, mutta kuolema oli sille vain portti uuteen elämään, ja olento kasvoi lihaa ja luita säästelemättä hirmuiseksi demoniksi. Tuo, myöhemmin Glabrezuksi tunnistettu, otus osoitti kuitenkin ylimielisyyttä neljää kuolevaista sankariamme kohtaan, jotka osoittivat teoillaan jälleen olevansa askeleen lähempänä kuolemattomuutta.

Puhaltaen verta keuhkoistaan, soturimme ryhtyivät etsimään Zindarak Kompassia. He eivät olleet ainoita, jotka löysivät jotain sinä päivänä, sillä Yuirwoodin kauhu ja terrorisoija, lohikäärme-äiti Viarmantriul Kamala paikallisti sankarimme Mustaruusun torniin. Myrkkyä syösten tuo suuri käärmes ryhtyi repimään tornia alas kerros kerrallaan, ja rohkeat urhomme pakenivat kellariin. Myrkkykaasujen kirveltäen silmiä, sankarimme sytyttivät taikavalonsa ja lähtivät ryömien hiisitunneleihin. Sokkeloisista käytävistä he pelastivat Letard Vanuvarpaan, maahismiehen jota hiidet olivat käyttäneet käymälänään. Nöyryytyksestään välittämättä Letard opasti sankarimme ylös Yuirwoodiin ja sieltä Sinisen Sammakon majataloon.

Hyvästeltyään päähän potkitun maahisen, sankarimme liftasivat vankkurikyydin takaisin Velprintalariin, jossa he marssivat oitis mestaritaikuri Uxofeuksen puheille. Taikuri kellutti Zindarakin kompassia elohopeavadissa ja kutsui ajan ja avaruuden herroja. Ohuen ohut säie elohopeaa nousi astiasta, ja värisi kaukaisella äänellä:

”Valtakunnassa Sek-Anhurin, Vahdissa Assuranin Temppelin portilla, seisoo  Assurmaath Sekhmekheion.”

Riemu repesi rituaalin vihdoin onnistuessa, mutta vastaus herätti uusia kysymyksiä. Oliko kyseessä todella Asarkan,  jonka kokonimen värisevä ääni lausui. Urhomme tiesivät toki tuon edesmenneen pronssinahan toimineen nuoruudessaan temppelivartijana  mutta veljeskunnan kirjaston mukaan Sek-Anhurin valtakunta sijaitsi Suur-Mulhorandissa yli vuosituhat sitten.

Uxofeus neuvoi, että mikäli Szarosta todella oli lähestytty menneisyydestä, tarvittaisiin voimakasta noituutta äänen luokse pääsemiseksi. Sellaista jota taitavat vain Rashemenin Wychalaran noidat. Ehkä noidat myös tietävät minne on jäänyt suurlähettiläs Simcock?

Chapter VIII - Aglarondin Noita-Kuningatar

Urhomme onnistuivat täpärästi pelastamaan Gerardin velhonmetsästäjä toverin, Hylbrand Warspiken pahamaineisen rikollislordin Rusmar ”Snowman” Whitesnow kynsistä. Velhonmetsästäjä Warspike oli kiitollinen, mutta pelkäsi yhä Snowmanin katalaa kostoa. Warspike majoitettiinkin takaisin Wizards Pyreen eli Velhoroihuun, jossa Magefinder General Kolmbarc toivotti Gerardin tervetulleeksi takaisin velhonmetsästäjien riveihin.

Vietettyään hiljaisen aamun Paladin’s Innissä, Avelen haltiaystävä Aeson Soora toi mukanaan kauan odotetun kutsun Vihreään Palatsiin, jossa urhojamme odotti tapaaminen High-Steward Nerrol Hamastylin kanssa. Palatsi itsessään oli huikaiseva ilmestys, mutta kunnioitusta herätti myös obsidian study, muusta maailmasta eristetty mystinen huone, jossa Aglarondin tärkeimmät saattoivat puhua suurimpia salaisuuksiaan. High-Steward Nerrol Hamastyl oli luonnollisesti järkyttynyt urhojen tuomista uutisista ja uskoi rauhanajan olevan ohitse. Tämän vahvisti itse Noita-ruhtinatar Alassra Silverhand, tutummin Simbul, joka kaikkien yllätykseksi ilmestyi myös paikalle. Hän kertoi Punaisten Velhojen saaneen Jumalvasaran jo haltuunsa ja että lännen ja Aglarondin ainoa varteenotettava mahdollisuus on ennaltaehkäisevä isku ja Thayn kukistaminen, tarkoitti se sitten surua, verta ja totaalista sotaa.

Epäiltyään ensin Szaroksen tarkoitusperiä, Simbul päätyi lopulta käyttämään sankareitamme apunaan. Yuirwoodin prinssinä, Belgarwyn sai kunniakseen toimia Aglarondin lähettiläänä, jonka tehtäviin kuuluu valtakunnan liittolaisten haaliminen yhdeksi yhtenäiseksi rintamaksi tuota itäistä pahuuden akselia vastaan, jota Szaros kutsuu kotimaakseen.

Myöhemmin illan suussa tarkastellessaan aikaisemmin hankkimaansa omistusasuntoa, urhomme saivat kutsumattoman vieraan lihaisasta golemista. Kiinteistövälittä Bogdan Lundmarkin yhtiökumppani Dragotin Janda jäi tämän hirviöluomuksen ainoaksi uhriksi, mutta veri ja eritteet tahrivat vastamaalatun eteishallin jälleen remonttikuntoon. Vimmoissaan ja Punaisia Velhoja peläten, sankarimme hakivat Esoteric Order of Gor-Marrakin taikuritornista velho Semazifin tutkimaan golemin raatoa, ja Semazifin onnistuikin onkia olennon mustasta sydänlihasta vihreää nuolenkärkeä muistuttava amuletti. Tämä herätti sankareidemme salapoliisivaistot, oliko vihreä nuolenpää puolihaltioiden vapautusliikeen, Society of Verdant Arrowin symboli? Vai oliko se hämäystä? Punaiset Velhot? Rikollislordi Snowman? Hämmennyksissään he antoivat asian olla, mutta päättivät yksissä tuumin tarkkailla tilanteen kehittymistä.

Sumu joka mahdollisti golemin avoimen hiippailun kaupungin kaduilla jatkui yhä seuraavana päivänä. High Steward Hamastyl täydensi Noitakuningatar Simbulin määräystä ehdottamalla sankareillemme laivamatkaa Theskin valtakuntaan, Teflamin vapaakaupunkiin ja Theskin pääkaupunki Phsantiin. Aloittamalla allianssitunnustelut lähinaapureista Simbulille jäisi hieman enemmän aikaa järjestää rivejä Velprintalarissa kaukaisempien liittolaisten haalimista varten. Hamastylin ehdotuksesta, urhomme jatkoivat The Maroon Regiment palkkasoturikomppaniaan, josta he palkkasivat avukseen Shyvarin Solan verilöylyn veteraanin,  kirvestä käyttävän viiksekkään kaljupään Abramonin sekä sympaattisen morningstar puoliörkin Kurbag the Abuserin. Sen sijaan satamamestari Lennerd Westera tarjosi vain huonoja uutisia, yksikään laiva ei poistuisi satamasta ennen hernerokkasumun hellittämistä. Storm Nomad laivan kapteeni Zuzu Shagish sentään lupasi laivapaikan jahka lähtö olisi mahdollinen.

Käytyään The Torchissa, koko Velprintalarin satamaa valvovassa majakassa, urhomme saivat Velho Vuraz Mustekalalta tiedon, ettei sumu ole luonnollinen. Eipä aikaakaan kun he jo läksivät kohti Raatoluotoa urhean kalamies Osipin soutuveneessä. Jo Raatoluodon rantavesillä heidän kimppuunsa kävivät hain nahkaiset aaltopirut Sahuaginit. Lyötyään nuo aggressiiviset sahahampaat, sankarit rantautuivat luodolle ja löysivät ajopuista ja merilevästä rakennetusta majasta ruumiin ja onkalon luodon sisäiseen luolaan. Tuossa luolassa he tavoittavat ruman eukon majoineen. Tuo merihaahka siskoineen sai maistaa miekan terää. Kävi ilmi että noitasiskokset olivat osa katalan vetten valtiaan, sahuagin Lordi Scyllonin juonta. Vuosikymmeniä valmisteltu juoni valui kuitenkin hukkaan yhdessä Scyllonin sydänveren kanssa.

Osipin iskiessä aironsa veteen, sankarimme näkivät sumun haihtuvan silmissä ja lähdön kohti Telflamia koittavan.