Chapter XV - Kalavelkoja ja muuta löyhkäävää

Tuloksettoman hovimestarietsinnän päätteeksi sankarimme yöpyivät Greyfort Manorissa herätäkseen varhain. Oven koputuksella tasapaksu maalaisnainen Ahata Novik teki tykönsä ja ryhtyi kiltatalon hovimestariksi. Tyytyväisenä Sendor Sellswordin lähettämään naiseen, sankarimme suuntasivat ajatuksensa jälleen kostoon. Society of Verdant Arrown kidutuskellarissa kuulusteltu Taidemeklari Makt oli nimennyt Wynford ”Operaattori” Rees’in yhdeksi osaksi Prinssi Branelwynn Olossynen katoamista ja sankareillamme oli vihje Gangsterilordi Snowman’in työllistäneen Operaattoria useasti. Suunnaten saappaansa vanhaan satamaan, toverimme lähtivät etsimään Mesurg Sininahkaa, Syvyyksien Demonia, jonka tiedettiin toimivan houkuttimena Gerard Greyfortin ansaan saattamiseksi.

Rusmar Whitesnow aka Snowman
viimeistä kertaa itsevarmana

Käsipuoli vapaaottelija löytyikin Lahokölin tavernasta, josta sankarimme varjostivat tätä erään kalasavustamon takaiselle sivukujalle. Salapoliisityön ansiosta Sininahan reitiksi määriteltiin roskakasa ja sen alainen salaluukku. Kavuttuaan luukusta alas kapeaan ja matalaan käytävään, sankarimme jäivät satimeen tukalaan ballistasta ja palavasta öljystä kombinoituun ansaan. Syöksyen liekkien läpi, aikaisemminkin räjähtävissä paloissa meritoituneet vapaapalokuntalaisemme pääsivät turvaan käytävän päässä olevaan huoneeseen. Huoneen perukoilta he nousivat lyhyitä tikapuita pitkin toisesta salaluukusta ulos vanhaan ja tyhjään varastorakennukseen. Tuotapikaa oli ilmeistä että he olivat vihdoin saapuneet Snowmanin heille asettamaan ansaan, sillä varaston kahdelta yläparvelta työntyi esiin puolen tusinaa raskasta jalkajousta ja tulipalloin jännitettyä taikurein rannetta. Ivallinen sävy huulilla, myös itse Rusmar ”Snowman” Whitesnow, joka julisti sankarien päivien olevan luetut. Vasamien ja loitsujen ristituleen joutuneet sankarimme taistelivat tiensä pois pinteestä, lyöden Snowmanin lakeijoita kappaleiksi ja surmaten Mesurg Sininahan portaikkoon taikasalamalla. Loukkaantunut ja tappion kärsinyt Snowman aneli armoa, sillä hän oli suorittanut vakavan virhearvon sankarien potentiaalista.

Toimitettuaan Snowmanin Velprintalarin armeijan linnakkeeseen Griffonheight Keeppiin, sankarimme haukkasivat välipalaa ja ryhtyivät suunnittelemaan seuraavaa siirtoaan. Snowman oli nimennyt Tannathian Order – ritarikunnan Veli Andostoksen Operaattorin pseudonyymiksi.

Tannathian Orderin Suur-Mestari Hector Assel

Huolestuneina Operaattorin toimista Sons of Hoarin hyväksi, sankarimme lähtivät vihreiden ritareiden kartanolle. Kävi ilmi että suurin osa ritareista oli Suur-Mestari Hector Asselin johdolla Simbulin Palatsilla katselmuksessa ja tarjoamassa joukko-osastoa taisteluun Thayta vastaan. Portilla vastassa ollut Asemies Frealaf kuitenkin ohjasi urhot sisään. Sisäpihalla aseita öljyämästä yllytetty Veli Andostos kiisti alkuun sankariemme syytökset mutta hänen fasadinsa rapistui syytöstulituksen alla ja Operaattori astui esiin. Hävittyään lyhyen mittelön teräasein sankareitamme vastaan, veli Andostos eli Wynford Operaattori Rees puhui halveksuen ja julistaen urhojemme olevan jo myöhässä. Samassa Tannathian Orderin Suur-Mestari Hector Assel joukkoineen saapui ja aloitti tilanteen selvittämisen.

Mutta selvitys oli turhaa sillä sekä sankarien että ritareiden katseet vangitsi Simbulin vihreän palatsin suuren keskuskupolin sisältä loistaa punaisen violetteja valonsäteitä ja samassa kaupungin silhuettia hallitsevan mahtipontisen rakennuksen keskiö räjähtää sisältä käsin, valtaisan punaisen ja violetin räjähdysvoiman singotessa vihreän marmorikupolin lohkareita korkealle ilmaan . Räjähdyksen voimasta kolme palatsin suurta tornia sortuvat kuin tuuleen, singoten lisää kivitavaraa viuhkamiinan tavoin kohti ympäröiviä rakennuksia. Samassa valtava ukkosta muistuttava ääni saavutti sankarit, tämän perässä paineaalto joka löi rintaan ja sai lasi-ikkunat helisemään ja osin myös särkymään. Räjähdyksen nostattaman savupatsaan alkaessa kohota, taivaalta satoi kiviä ja lohkareita palatsin marmorista. Suurimmat lohkareet putoilivat palatsin ympärille, murskaten taloja kuin suuret trebuchetin ammukset.

Simbulin Vihreän Palatsin räjähdys "petturi" Branelwynnin toimesta

Järkyttyneinä urhomme ryntäsivät kohden palatsia, auttaen loukkaantuneita miten vain pystyivät. Pian oli ilmeistä ettei sortuneeseen palatsiin päässyt sisään ja sankarimme saattoivat vain toivoa koolla olleen Simbulin sotakabinetin selviytyneen hengissä. Läheinen Silverymoonin lähetystö oli sortunut suuren lohkareen iskusta ja huhut lähettilätär Oluevera Kultasäihkeen kuolemasta velloivat valtoimenaan. Palatsin pihalla kävi myös ilmi, että Belgarwynnin näköinen hahmo oli nähty astelevan palatsiin hetkeä ennen räjähdystä. Viimeistään tällöin sankarimme ymmärsivät Sons of Hoarin onnistuneen haltiathralli hankkeessaan ja he poistuivat ennen kuin Belgarwynniä yhditettäisiin veljeensä.

Tannathian Orderin sisäpihalla vastoinkäymiset jatkuivat. Vangittu Operaattori Wynford Rees oli onnistunut syöksemään itsensä vapaaseen säilään, täten estäen jatkokuullustelut. Tästä suivaantuneina, sankarimme tutkivat tämän niin kutsutun Veli Andostoksen askeettisen kammarin Veljeskunnan tiloissa. Kaapin takainen salakäytävä johtikin rakennuksen alaiseen salahuoneeseen, josta he löysivät kirjoja, laskemisvälineet ja lukitun arkun. Kykenemättä avaamaan arkkua, sankarimme lähtivät lukkosepän metsästykseen, tietäen että arkun sisältö saattaisi olla ainut keino näyttää toteen Sons of Hoarin junailema salaliitto Yuirwoodin haltioita ja Aglarondia vastaan. 

Wynford Operaattori Rees'in lukittu arkku

Chapter XIV - Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan

Päästyään jälleen takaisin Aglarondiin, sankarimme läksivät kohti Velprintalaria. Jalkaisin matka vei tovin, varsinkin kun tie tyssäsi Mittermondin kylään. Yksi kylän taloista oli raunioina ja neuvottomat kyläläiset kokosivat lahjuskasaa keskelle pitäjää. Kylän puhuja, Silban Savuviiksi kertoi ”Maanvaivan” pesiytyneen Blumnau Puunveistäjän perunakellariin ja vaativan päivittäin ruokaa tai se nielee Leski-Liggetin torpan lisäksi loputkin talot. Sankarimme epäilivät kyseessä olevan tyly pila ja laskeutuivat perunakellariin jututtamaan tätä ”Maanvaivaa”. Pian kävi ilmi että kellarin alla oli duergar harmaakääpiöiden kaivanto. Jekuttavat kaljupäät joutuivat pian itse jäynän kohteeksi, ja vain yksi viidestä selvisi hengissä nauraakseen. Kyläläisten kiitokset lämmittivät sankariemme väsyneitä mieliä ja he jatkoivat matkaansa pääkaupunkia kohti, mukanaan poloinen duergar-vanki.

Saapuessaan Velprintalariin sankarimme havaitsivat jokaisen pääväylän olevan suljettu tarkastuspisteellä. Jututtaessaan paikallisia sekä tiesulkujen vartioita, he oppivat kaupungissa tapahtuneista hirveyksistä. Arvostettu parlamentikko Myghal Tretheway perheineen oli surmattu kotiinsa. Iskun takana oli luultavasti Yuirwoodin itsenäisyyttä ajava terroristijärjestö Society of the Verdant Arrow, sillä ainut surmansa saanut salamurhaaja oli suippokorvainen. Jatkaessaan matkaansa kaupungin halki, urhomme havaitsivat jännitteiden kasvaneen eri rotujen välillä. Griffonheight Keepin sotilaat ottivat pidetetyn duergarin kuulusteltavaksi ja urhomme pääsivät vihdoin henkilökohtaisen huollon pariin. Matkalla he poikkesivat Simbulin palatsilla ja jättivät tapaamispyynnön High Steward Nerrol Hamastylin kanssa.

Kiltatalon eteinen oli täpötäynnä kankaita. Hovimestari Masvar Lohenjuoksu oli sodanpelossaan haalinut halvalla hinnalla toista tusinaa kollia tuontikankaita, joiden kysynnän uskoi nousevan jahka sodan kauhut materialisoituisivat. Purettuaan reppunsa ja levättyään hetken urhomme huomasivat Masvarin kaupanpäälisiksi saaman kuparilampun olevan samanlainen kuin sen, jonka ukko-Dotsk oli antanut sankareille tapaus-tulielementaalin jälkeen. Vapaapalokuntalaisemme läksivät yhdessä Masvarin kanssa satamaan, josta he tavoittivat kangaskauppias Punjidin. Oranssiviittainen etelänmies opasti kevyellä väkivallan uhalla esimiehensä luo Al-Mussa Trading Companyn varastohalliin. Varasto oli täynnä mattoja ja kankaita ja konttilabyrintin keskeltä urhomme löysivät itsensä Muntasir Al-Mussan, Tämä punanahkainen, liekkikuvioin tatuoitu ilmiselvä efreeti esitti välinpitämätöntä vaikka oli todellisuudessa kauhuissaan. Se uhkaili Velprintalaria kohtaavalla tuomiolla, sillä kytevä kaupunki tulisi pian leimahtamaan hänen herransa Marrake al-Sidan al-Hariq ben Lazanin voimasta vihan liekkeihin.

Muntasir Al-Mussa, efreeti

Kissa ja hiiri-leikkiä muistuttava taistelu sammui yhtä nopeasti kuin oli leimahtanutkin, efreetin vaihtaessa olemassaolon tasoa. Valppaat kaupunkilaiset esittelivät ämpäritaitojaan sammuttaessaan savuttavaa kangasvarastoa, sankarien virkistäytyessä kiltatalolla. Käytyään vanhan sataman Ruususimpukassa ihailemassa rehevästi kukkivia naisia, urhomme läksivät palatsille silakan tuoksu sieraimissaan.

Nerrol Hamastylin lisäksi paikalla oli itse noitakuningatar Simbul. Palatsin lumoava Purppurahuone oli muutettu komentokeskukseksi, jossa suuren sotapöydän äärellä velhonmetsästäjä kenraali Alkrin Kolmbarc, Garordin linnakeen ja Vartiomuurin komentaja eversti Maldorn sekä Simbulmynin komentaja High Captain Hovor Seawind, puivat sotastrategiaa yhdessä Simbulin kanssa. Noitakuningatar kertoi sankareillemme että Aglarondin offensiivilla Thayta vastaan on läntisten valtakuntien tuki ja pyysikin urhojamme jälleen uuteen erikoistehtävään. Offensiivin ensimmäinen vaihe on Umber marshin vartiotornin eliminointi, jotta Aglarondin joukot sekä lännen yhdistyneitä joukkoja kuljettava Sembialainen laivasto voivat edetä kohti Thayn Ensimmäistä Jyrkännettä. Sankareiden onkin eliminoitava Umber Marshien etelälaidalla sijaitseva Putrid Spire of Nazejil, joka on punaisten velhojen hallussa, sillä se muodostaa valvonnan Umbermarshin ja Lapendrar joen väliselle ohuelle kaistaleelle, jota pitkin armeijat voivat liikkua. Luvaten kalpansa noitakuningattaren käyttöön, urhomme poistuivat High Steward Hamastylin työhuoneeseen, jossa heitä odotti tukku lahjoja.

Tärkeinä ja tyytyväisinä sankarimme marssivat takaisin kiltatalolle. Operaatio Drain the Swamp käynnistyisi vasta seuraavalla viikolla, joten urhoilla olisi kotva aikaa ruotia kaupungin tulehtunutta ilmapiiriä. Mutta tulehdus oli levinnyt jo kiltataloon, sillä Masvar Lohenjuoksu oli valmistanut päivälliseksi katukoiraa. Raivoisan sanaharkan päätteeksi hovimestariksi palkattu juoppo päätti työsuhteensa ovet paukkuen. Tältä jäi jälkeen kirje, jossa kehotettiin urhoja saapumaan tapaamiselle puoliltaöin länsikaupungissa westwardilla sijaitsevalle Juju-Parlor teehuoneelle. Lyhyiden voimatirsojen päätteeksi, urhomme lampsivat teelle. Paikalla oli kukas muukaan kuin Khuda-Dad, tummahipiäinen arpi-”bardi”, joka osoittautui Teflammin Varjomestarien kätyriksi episodissa kymmenen. Khuda ehdotti yhteistyötä, paljastaen urhoille johtolangan rikollispomo Rusmar Snowman Whitesnown olinpaikasta. Likainen työ Teflammilaisen varkaidenkillan puolesta ei innostanut urhoja, mutta soraäänten noustessa he poistuivat tapaamisesta luvaten harkita asiaa.

Khuda-Dad rentoutumassa Juju Parlorissa

Yövyttyään Greyfortin Kiltatalossa, neuvottomat soturimme nousivat keskipäivän jälkeen. Havaittuaan kuinka vaivalloisia arkiset askareet olivatkaan, urhomme lähtivät takaisin High Steward Hamastylin luo, lähinnä kysyäkseen mistä kaupungissa löytäisi kelvollisen hovimestarin. Hamastyl luki heidän vilpittömän kysymyksensä turhankin syvällisesti ja ohjasi sankarimme Lady Mytela Halvasynin Kartanolle Green Lady’s Districtille. Malttamattomina sankarimme läksivät hakemaan hyväkäytöksistä puolihaltia hovimestaria, mutta joutuivatkin keskelle Society of Verdant Arrown piilopaikkaa. Maanalle painunut Hwindir Jäälampi vakuutti sankareillemme ettei Verdant Arrow ole vastuussa rotuvihaa nostattaneesta Myrghal Tretheweyn murhasta. Salamurhaajaksi julistettu Thessar Norfaren on Verdant Arrowin agentti mutta tämä katosi murhia edeltäneenä päivänä vaikka hänen oli määrä osallistua strategiapalaveriin. Tretheweyn esittelemä Yuirwoodin autonomian dekomissio oli toki vakava isku heidän ajamalle itsenäisyydelle, mutta olisi Jäälammen mukaan ollut kierrettävissä Nerrol Hamastylin veto-oikeudella.

Mikä on Wynford "Operaattori" Rees
miehiään?

Hwindir kutsui sankarit mukaansa kartanon kellariin, jossa salaseuralla oli kidutettavanaan Makt Taidemeklari. Tämän oli todistettu olevan Sons of Hoarin agentti ja avain Belgarwynnin veljen prinssi Branelwynin olinpaikkaan. Kiitos Avelen hopeakielen, Makt paljasti tekevänsä töitä Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killan yliantropologi Lordi Varran Gloskilille. Gloskil oli käynyt kirjeenvaihtoa Thayn orjalähettiläs Vorigan Malaergostin kanssa, koskien asiaa nimeltä ”Im-mûl – haltiathralli”. Makt vakuutti olevansa tietämätön haltiathrallin olinpaikasta, mutta vannotti Sons of Hoarin operatiivisen johtajan, Wynford Reesin tietävän. Mies on vaikeasti tavoitettava ja Makt tiesi hänet tunnetavan alamaailmassa nimellä Operaattori.

Tulistuneina saamistaan tiedoista, sankarimme marssivat palatsiin haukkumaan Nerrol Hamastylin pataluhdaksi, sillä ei haltiakartanolta mitään hovimestaria löytynyt. Kaulustaan venyttäen, Hamastyl vähätteli väärinkäsitystä ja opasti urhot Sendor the Sellswordin palkkasoturikiltaan, jossa urhojamme odotti Kurbag the Abuserin lämmin syli. 

Chapter XI - Mustaruusu

Sankarimme matkasivat Velprintalariin Khuda Dadin junailemalla Varjoportaalilla. Portaalin jäädessä Telflammin Varjomestareiden haltuun, urhomme palasivat takaisin kiltatalolleen. Talon restaurointi oli vihdoin valmistunut ja oven yllä riippuva tyhjä vaakunakyltti odotti itselleen nimeä. Seuraavana aamuna, pureskeltuaan kuivamuonaa aamiaiseksi, urhomme läksivät raportoimaan Theskin tehtävän onnistumisesta. He tavoittivat High Steward Nerrol Hamastylin nauttimassa aamiaista Palatsin puutarhassa, yhdessä paikallisten poliitikkojen kanssa. Hamastyl kertoi odottavansa Simbulin paluuta lännestä, jossa tämä oli tapaamassa voimakkaita liittolaisia. Hän odotteli myös jo päiviä myöhässä olevan diplomaatti Simcockin paluuta Rashemenista, tuosta kylmästä joutomaasta, jolla on vähintään Aglarondin veroinen sotahistoria Thayta vastaan.

Jääden odottelemaan tapahtumien kehittymistä, sankarimme suuntasivat kauan odotetun henkilökohtaisen huollon pariin. Nuori mystikko Szaros Rhym oli päättänyt tutkia varjojen mailla kuulemaansa ääntä hieman tarkemmin, kun taas kokenut velhonmetsästäjä Gerard Greyfort läksi etsimään kiltatalolle hovimestaria. Vanhentunut Avele Aimion jäi kiltatalolle kirjoittamaan kirjettä kotopuoleen, kuten jäi myös puoli-haltia prinssi Belgarwyn, jonka sulkakynä kuvaili vivahteikkaasti hämähäkkieläinten erinomaisuutta hänen siskolleen osoitetussa kirjeessä.

Szaros löysi vastauksia Neljän Kuun Temppelistä, Selune-jumalattaren pyhäköstä. Kaunis ylipapitar Lenore lupasi tavoittavansa hengen, joka Szarosta oli lähestynyt, 500kultarahan rituaalimaksua vastaan. Thayn toivo uskoi hokkuspokkuksen, ja lupasi palaavansa puolen yön aikaan rituaalia varten. Tällä välin Avele oli käynyt tarkastamansa sijoituskohteensa, Guillevic Tynnyrintekijän työpajan ja Stragan Kaivosyhtiön. Molemmilla pyyhki hyvin. Avele lupautui seuraamaan Szarosta Selunen temppeliin, kun kiltatalon ovi rysähti auki ja Gerard saapui yhdessä uuden hovimestarin kanssa. Masvar Lohenjuoksu sammui oitis keittiöön, mutta Gerard vaati päästä mukaan temppelin rientoihin. Szaros ja Avele livahtivat temppelille, mutta päihtynyt sotaveteraani seurasi heitä. Kiitos ylipapitar Lenoren neuvokkuuden, vanha hurtta saatiin rauhoittumaan nuoren papittaren hoiviin, muiden valmistellessa rituaalia.

Valmistelut olivat turhia, sillä mikään määrä timanttipölyä ei olisi tuottanut tulosta. Ylipapitar ei saanut kontaktia Szarosta piinanneeseen henkeen, ja nuori punainen velho oli ymmällään. Outo tilanne vaati outoja ratkaisuja, ja sankarimme löysivät itsensä pian Gor-Marrakin Esoteerisen Veljeskunnan seitsemältä ovelta. Mukaan oli eksynyt myös metsäpoliisi Belgarwyn, joka nähtiin kutittelemassa lukkeja Loitsukallion kaupunginosassa.

Taikurimestari Uxofeus tiesi miten voi tavoittaa tavoittamattoman, ja ohjeisti urhojamme etsimään Zindarakin Kompassin. Hän neuvoi heitä matkaamaan velho Rhydian Mustaruusun tornille, Yuirwoodin rajalle. Rauhallinen maaseutumatkailu olikin otollinen porkkana politiikan koneistossa ryvettyneille sankareillemme, ja he läksivät matkaan.

Ratsastettuaan uusilla ratsuillaan (joskin Belgarwyn onnistui keplottelemaan vanhan sotaorinsa takaisin itselleen) Halendoksen kylän läpi, urhomme poikkesivat pusikkoisille kukkuloille, jotka reunustivat Yuirwoodin pohjoista rajaa. Kolmantena matkapäivänä he vihdoin saapuivat Mustaruusun tornille, ja pääsivät pähkäilemään vahvaan ulko-oveen kaiverrettua arvoitusta. Belgarwyn ratkaisi pähkinän oitis, ja sankarimme ryntäsivät sisään tornin aulaan, joka kuhisi pieniä kiukkuisia hiisiä. Käyttäen raskasta väkivaltaa linnunluisia vihernahkoja vastaan, sotapäällikkömme putsasivat aulan ja sen alaiset kellarit saastasta. Hyvä niin, sillä he viettivät seuraavan vuorokauden pähkäillen neljästä pilarista ja viidestä muinaisesta alkuaineesta koostuvaa arvoitusta.

Päästyään vihdoin eteenpäin, he kulkivat läpi hylättyjen makuusijojen ja työhuoneiden. Lopulta viidennessä kerroksessa he löysivät rituaalihuoneen, jonka katto oli romahtanut ja seinät kuivuneen veren peitossa. Huoneessa oli myös pieni, inhottavan näköinen olento, joka lyllersi heidän luokseen haisten pahalle. Tuo siansilmäinen ryökäle sai miekasta, mutta kuolema oli sille vain portti uuteen elämään, ja olento kasvoi lihaa ja luita säästelemättä hirmuiseksi demoniksi. Tuo, myöhemmin Glabrezuksi tunnistettu, otus osoitti kuitenkin ylimielisyyttä neljää kuolevaista sankariamme kohtaan, jotka osoittivat teoillaan jälleen olevansa askeleen lähempänä kuolemattomuutta.

Puhaltaen verta keuhkoistaan, soturimme ryhtyivät etsimään Zindarak Kompassia. He eivät olleet ainoita, jotka löysivät jotain sinä päivänä, sillä Yuirwoodin kauhu ja terrorisoija, lohikäärme-äiti Viarmantriul Kamala paikallisti sankarimme Mustaruusun torniin. Myrkkyä syösten tuo suuri käärmes ryhtyi repimään tornia alas kerros kerrallaan, ja rohkeat urhomme pakenivat kellariin. Myrkkykaasujen kirveltäen silmiä, sankarimme sytyttivät taikavalonsa ja lähtivät ryömien hiisitunneleihin. Sokkeloisista käytävistä he pelastivat Letard Vanuvarpaan, maahismiehen jota hiidet olivat käyttäneet käymälänään. Nöyryytyksestään välittämättä Letard opasti sankarimme ylös Yuirwoodiin ja sieltä Sinisen Sammakon majataloon.

Hyvästeltyään päähän potkitun maahisen, sankarimme liftasivat vankkurikyydin takaisin Velprintalariin, jossa he marssivat oitis mestaritaikuri Uxofeuksen puheille. Taikuri kellutti Zindarakin kompassia elohopeavadissa ja kutsui ajan ja avaruuden herroja. Ohuen ohut säie elohopeaa nousi astiasta, ja värisi kaukaisella äänellä:

”Valtakunnassa Sek-Anhurin, Vahdissa Assuranin Temppelin portilla, seisoo  Assurmaath Sekhmekheion.”

Riemu repesi rituaalin vihdoin onnistuessa, mutta vastaus herätti uusia kysymyksiä. Oliko kyseessä todella Asarkan,  jonka kokonimen värisevä ääni lausui. Urhomme tiesivät toki tuon edesmenneen pronssinahan toimineen nuoruudessaan temppelivartijana  mutta veljeskunnan kirjaston mukaan Sek-Anhurin valtakunta sijaitsi Suur-Mulhorandissa yli vuosituhat sitten.

Uxofeus neuvoi, että mikäli Szarosta todella oli lähestytty menneisyydestä, tarvittaisiin voimakasta noituutta äänen luokse pääsemiseksi. Sellaista jota taitavat vain Rashemenin Wychalaran noidat. Ehkä noidat myös tietävät minne on jäänyt suurlähettiläs Simcock?

Chapter X - Alabasterin Miekat

Turvattuaan Thesk-vuorien örkkien kaivostoiminnan jatkuvuuden tuleville vuosille, urhomme jatkoivat matkaansa kohti Phsantin kauppakaupunkia. Ratsujen hidas jolkutus palautti seurueemme takaisin Kultaiselle Tielle ja Ruskean Ratsun majataloon. Tuolle yölle ei unta kuitenkaan suotu, sillä vihollinen oli jälleen läsnä. Luinen epäkuollut soturi apureineen ryntäsi sankariemme yösijoille, pakottaen heidät jälleen taistelemaan henkensä puolesta. Luurankojen pirstoutuessa seinille, kävi ilmi että myös osa majatalonpitäjä Moskalin muista vieraista oli pahan lumon alla. Näitä raahustavia zombeja oli siis myös tappaminen. Ennen kiivasta iskuaan majatalon sisäpihalle, urhot pelastivat rujon bardin Khuda Dadin vaimoineen ja näiden jäädessä elvyttämään majatalon isäntää. Ulkona urhojamme odotti häijyn nekromantian syy ja seuraus, Punainen Velho Thazal Tabar. Mutta kaikki elävä kuolee, ja punakaapu syöksyi sikolättiin taikasalaman lyömänä. Taistelu pihalla rymyäviä kätyreitä vastaan olisi ollut nopea, ellei punaisia velhoja olisi ollut kaksi. Kaikenlisäksi niillä oli mukanaan zombifikaation onnistuneesti läpikäynyt beholder, jonka epätarkat mutta vaaralliset silmäsäteet nostivat taistelun vaikeusastetta.

Lopulta mätäpaise oli maassa, toinen punainen velho pelotettu tiehensä ja zombiet lyöty. Mutta Szaros sai tuntea voiton piston kyljessään haavoittuessaan vakavasti joukkonsa viimeisen luurankosotilaan mustasta nuolesta. Majatalon roihutessa kohti tähtitaivasta, urhot, isäntä Moskal, Khuda Dad ja Nasreen poistuivat tuolta surulliselta paikalta, ratsastaen vauhdilla kohti Phsanttia uuden hyökkäyksen pelossa.

Päivän valjettua väsynyttä retkuetta vastaan ratsasti Phsantista lähtenyt sotilasryhmä. Joukon komentaja määräsi urhoillemme saattueen ja heidän matkansa Phsanttiin sujui rauhaisasti. Khuda Dadin pyynnöstä, urhomme eivät majoittuneet paikalliseen majataloon, vaan kätkivät tavaransa bardin vanhan ystävän, Borthenin isoäidin yläkertaan. He uskoivat tämän lymypaikan mahdollistavan turvallisen liikkumisen kaupungissa, ilman että Thayn velhot saisivat heistä vihiä.

Seuraavaksi he marssivat Alabasteri Bastioniin, Theskin Kounsiilin vahvaan majapaikkaan. Kauppaprinssi Wendrel Balindre otti odotetun seurueen innolla vastaan, ja esitteli heidät lopulle kounsiilille, jonka jäsenet olivat kukin Theskin kaupunkien mahtihenkilöitä. Kounsiilin vastaus sankarien esittämään pyyntöön oli kaksijakoinen, mutta kiitos Avelen oraalisten lahjojen, enemmistä saatiin kannattamaan Thayn vastaisia sotatoimia.

Suoritettuaan alkuperäisen tehtävänsä, paluu Velprintalariin alkoi painamaan urhojemme mielissä. Khuda Dadin toveri, Valeria Havong, esitteli heille tarinan taikuri Malath Tanthulin luomasta portaalista, jonka avulla paluu Velprintalariin olisi välitön. Heidän tarvitsisi vain saada portaalin avain takaisin haltuunsa shou-kaupungista. Tuo itäisten ihmisten asuttama eksoottinen miljöö toimi myös paikallisten rikollisten temmellyskenttänä, ja yksi heistä oli mies nimeltä Tuan Geming. Valerian tiedustelutietojen mukaan juuri hän piti hallussaan portaalin avainta, ja pienellä suostuttelulla sankarimme olivat jälleen valmiita tappamaan.

Isku Shou-kaupunkiin oli nopea ja tehokas. Pesulan alakerrassa sijainnut oopiumiluola oli täynnä vinosilmiä, joista sankarimme surmasivat pahantahtoiset. Murtautuessaan syvemmälle oopiumluolan syövereihin, kävi ilmi että Tuan Geming miehineen vangitsi huumeiden käyttäjiä häkkeihin ja käytti heitä osanaan synkkiä rituaaleja. Myrskytessään viimeiseen rituaalihuoneeseen ja kohdatessaan Tuan Gemingin silmästä silmään, urhomme todistavat hirvittävää morfoosia, joka vääristi ihmisvartaloita suomujen ja piikkien peittämiksi, käärmepartaisiksi pitkiä vesureita heiluttaviksi hirviöiksi. Mutta yksikään hirviö tai samurai ei kestänyt todellisen sankaruuden mahtia, ja kuppi kallistui urhoillemme jälleen kerran. Rituaalipedestaalilla muutosprosessin avaimena toiminut portaaliavain takavarikoitiin ja iskuryhmä palasi takaisin läntiseen kaupunkiin. Akateemikkona tunnettu tietäjä Dagobert opasti koko seurueen kellariinsa, jossa hänellä sattui olemaan toimimaton ulottuvuusportaali. Khuda Dad avusti urhoja aktivoimaan hopearenkaan, joka häivytti kellarit,  Akateemikot ja Valeriat kaukaisuuteen. Matkatessaan varjoisen meren yli kohti eteläistä Velprintalaria, kaukainen ääni kutsui Szarosta, hämmentäen nuoren noidan. Mutta muutkin olivat hämmentyneitä, sillä he havahtuivat vanhaan temppeliin, jossa vieras mies onnitteli Khuda Dadia tämän avattua jälleen portaalin Velprintalarin ja Phsantin välille.

 Belgarwynnin aavistaessa Khudan toimet Telfammin varjomestarien kolttosiksi, Szaros pohti yhä varjoissa kuulemaansa ääntä, joka käski häntä etsimään sen. 

Chapter VII - Välikysymyksiä ja käytäväkävelyjä Velprintalarissa

Kotiuduttuaan Aglarondin pääkaupunkiin, Velprintalariin, sankarimme pääsivät vihdoin eteenpäin tehtävässään. Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killan Suur-Etsijä Lordi Varran Gloskil kutsui heidät tapaamiselle ja urhomme läksivät kohti Amberhillin kaupunginosaa. Matka päättyi leimahdukseen jo ennen kaupungin keskustoria, sillä kolmikerroksinen asuinrakennus oli ilmiliekeissä. Pätsin sydämestä Gerard ja Belgarwyn löysivät ihka-aidon tulielementaalin, jonka korventavat iskut pistivät sankarikaksikon taidot koetukselle. Heidän onnistui myös pelastamaan Isoisä Dotsk hiilenä hehkuvasta talosta, mutta tämän tyttärenpoika Darvin heittäityi epätoivoissaan omaan turmioonsa. Pakattuaan palkkionsa ja vaihdettuaan Belgarwynin hiiltyneet vaatteet, sankarimme tapasivat vihdoin Lordi Gloskilin. Lordi lupasi käyttää mahtiaan kounsiilin jäsenenä ja järjestää urhoillemme tapaamisen High Steward Nerrol Hamastylin tai itsensä Simbulin kanssa, mutta haltia-tiaran lisäksi hän tahtoi vastapalveluksen.

Ennen kuin sankarimme ehtivät tylsistyä, he olivat jo saattamassa kirjuri Rilker Helmitaulua maustekauppa Muhaddaniin. Maustekaupan omistavat kothialaiset serkukset Artan ja Hormoz eivät olleet suopeita herra Helmitaulun vaatimuksille ja tilanne kärjistyi verilöylyyn, jossa väkivaltaisen lopun koki 5 miestä ja yksi vammautui elinikäisesti. Sankarien osuutta tapahtumien kulkuun tutkitaan yhä.

Gerard Greyfort löysi kuolleen kothialaisen sormesta uniikin sormuksen, jonka hän tunnisti kuuluvan magefinder numero 158:lle, Hylbrand Warspikelle. Tämän johdosta he menivät käymään Wizards Pyreen eli Velhoroihuun, Hagalt Arkkisurman 300vuotta sitten perustamaan velhon metsästäjiä kouluttavaan linnakkeeseen. Kenraali Kolmbarcin ja majuri Torendilin ollessa koulutusreissulla, kapteeni Mason Balogh ojensi sankareillemme auttavan kätensä. He sopivat urhojen yrittävän vielä kerran etsiä tuuliajolle joutuneen Warspiken. Ja Warspiken he löysivät, vanhasta satamasta läheltä Lahokölin merimieskapakkaa. Varasto 26:n alla sijaitsi Pain Pit eli Kärsimysten Kuoppa, jossa rikollisnero Rusmar Whitesnow, tuttavallisemmin Snowman pyöritti laitonta taistelurinkiä. Tämän viereltä he näkivät Hylbrand Warspiken kärsineen hahmon ja pelastaakseen vanhan toverinsa, Gerard lupautui kohtamaan Kuopan pelätyimmän soturin kaksintaistelussa.

 Mesurg the Deep Demon oli kokenut kehätaistelija ja hallitsi näytöstä Gerardia vastaan, joten Avele, Szaros ja Belgarwyn punoivat tulisen lohikäärmeilluusion, jonka avulla Gerard ja Hylbrand pakenivat Snowmanin otteesta. Muiden paetessa takaisin vanhaan satamaan, velhonmetsästäjä-kaksikko löysi itsensä rikollisten maanalaisesta valtakunnasta.

Chapter VI - Kaupunki joka ei ole nähnyt sotaa

Matkustettuaan ulottuvuuksien ja haltiametsien läpi, urhomme saapuivat vihdoin Aglarondin pääkaupunkiin Velprintalariin. Tuon muurittoman suurkaupungin sadat rakennukset aaltoilivat suojaisaa satamapoukamaa ympäröivillä kukkuloilla, ja tuon vanhan kaupungin vivahteikas elämä kävi sankareillemme pian tutuksi. Puolihaltiatar Avele illasti Silverymoonin lähetystössä suur-lähettiläs Oluveara Kultasäihkeen kanssa ja tuli viimein vakuuttuneeksi ettei rouva suurlähettiläästä ole hänelle apua Relkathin Jalan hallitsijan, prinsessa Blindesynen antamassa tehtävässä. Myös prinssi Belgarwyn koki suurlähettilään tungettelevaksi. 

Seuraamalla Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killan haltia-aarre ilmoitusta, sankarimme tapasivat Makt taidemeklarin, joka lupasi järjestää heille tapaamisen Killan puheenjohtajan, lordi Varran Gloskilin kanssa. Tätä tapaamista odotellessa he päättivät ratkoa kaupunkilaisten ongelmia, ja ryhtyivätkin Gerardin hankkimilla väliaikaisilla aseenkantoluvilla tekemään alkemistien killalle palvelusta. Hakiessaan alkemisti Ogus Umailin unohtunutta Halruaalaista upokasta killan vanhasta päämajasta, sankareitamme puri alkemistikärpänen nimeltä Baxter. Tästä selvittyään he rauhoittivat hermojaan talokaupoilla sillä arvokiinteistö on aina kannattava sijoitus. Lopulta urhoillemme välitettiin viesti ja jos sanansaattajaa on uskominen, lordi Gloskil on vihdoin valmis tapaamiselle.

Chapter V - Prinsessan Kirje

Palattuaan monen sattuman ja lukuisten mutkien jälkeen takaisin Relkathin Jalkaan, sankarimme huomasivat että elo siellä jatkui muuttumattomana. Huoli oli kuitenkin herännyt sillä lohikäärmeen huhuttiin mellastavan Yuirwoodin siimeksessä. Urhomme onnistuivat järjestämään itselleen audienssin Prinsessa Blindesynen ja tämän efoorien kanssa, jossa he kertoivat huolestuttavista havainnoistaan sekä Uail-Silden raunioissa että toisessa ulottuvuudessa jonne he tempautuivat vahingossa. Neuvosto oli kauhuissaan kuullessaan hypoteesin että Thayn zulkiirit valmistelevat mahdollista iskua ulottuvuusportaalien avulla Sildëyuirista käsin. He eivät kuitenkaan päässet yksimielisyyten miten asian kanssa olisi edettävä. 

Myöhemmin yöllä Prinsessa tapasi urhomme Silvanuksen temppelin puutarhassa. Hän esitti urhoille pyynnön toimittaa tieto Thayn suunnitelmista Velprintalariin Simbulin tai tämän liittolaisten kuultavaksi. Lahjomalla keräilystä innostuneen Royal Councilin jäsenen, Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killan puheenjohtajan, Lordi Varran Gloskilin, sankarimme voisivat saada audienssin Simbulin tai High-Steward Nerrol Hamastylin kanssa. Samalla urhomme voisivat tutkia miksi Lordi Gloskil rohkaisee ja rahoittaa haltiaraunioiden ryöstelyä. Sankareilla ei ole neuvoston mandaattia, vaan tulee toimittaa Prinsessa sinetöimä kirje salassa.

Retkue lähti liikkeelle jo seuraavana päivänä. Matka pohjoiseen suurkaupunkiin sujui liki kommelluksitta, maahaita surmaten ja kääpiömylläreitä lynkkaukselta pelastaen. Oli 28. Elokuuta ja talonpojat kantoivat kaikkialla runsaita antimiaan toreille myyntiin.