Turvattuaan Thesk-vuorien örkkien
kaivostoiminnan jatkuvuuden tuleville vuosille, urhomme jatkoivat matkaansa
kohti Phsantin kauppakaupunkia. Ratsujen hidas jolkutus palautti seurueemme
takaisin Kultaiselle Tielle ja Ruskean Ratsun majataloon. Tuolle yölle ei unta
kuitenkaan suotu, sillä vihollinen oli jälleen läsnä. Luinen epäkuollut soturi
apureineen ryntäsi sankariemme yösijoille, pakottaen heidät jälleen
taistelemaan henkensä puolesta. Luurankojen pirstoutuessa seinille, kävi ilmi
että myös osa majatalonpitäjä Moskalin muista vieraista oli pahan lumon alla.
Näitä raahustavia zombeja oli siis myös tappaminen. Ennen kiivasta iskuaan
majatalon sisäpihalle, urhot pelastivat rujon bardin Khuda Dadin vaimoineen ja
näiden jäädessä elvyttämään majatalon isäntää. Ulkona urhojamme odotti häijyn
nekromantian syy ja seuraus, Punainen Velho Thazal Tabar. Mutta kaikki elävä
kuolee, ja punakaapu syöksyi sikolättiin taikasalaman lyömänä. Taistelu pihalla
rymyäviä kätyreitä vastaan olisi ollut nopea, ellei punaisia velhoja olisi
ollut kaksi. Kaikenlisäksi niillä oli mukanaan zombifikaation onnistuneesti
läpikäynyt beholder, jonka epätarkat mutta vaaralliset silmäsäteet nostivat
taistelun vaikeusastetta.
Lopulta mätäpaise oli maassa, toinen
punainen velho pelotettu tiehensä ja zombiet lyöty. Mutta Szaros sai tuntea
voiton piston kyljessään haavoittuessaan vakavasti joukkonsa viimeisen
luurankosotilaan mustasta nuolesta. Majatalon roihutessa kohti tähtitaivasta,
urhot, isäntä Moskal, Khuda Dad ja Nasreen poistuivat tuolta surulliselta
paikalta, ratsastaen vauhdilla kohti Phsanttia uuden hyökkäyksen pelossa.
Päivän valjettua väsynyttä retkuetta
vastaan ratsasti Phsantista lähtenyt sotilasryhmä. Joukon komentaja määräsi
urhoillemme saattueen ja heidän matkansa Phsanttiin sujui rauhaisasti. Khuda
Dadin pyynnöstä, urhomme eivät majoittuneet paikalliseen majataloon, vaan
kätkivät tavaransa bardin vanhan ystävän, Borthenin isoäidin yläkertaan. He
uskoivat tämän lymypaikan mahdollistavan turvallisen liikkumisen kaupungissa,
ilman että Thayn velhot saisivat heistä vihiä.
Seuraavaksi he marssivat Alabasteri
Bastioniin, Theskin Kounsiilin vahvaan majapaikkaan. Kauppaprinssi Wendrel
Balindre otti odotetun seurueen innolla vastaan, ja esitteli heidät lopulle
kounsiilille, jonka jäsenet olivat kukin Theskin kaupunkien mahtihenkilöitä.
Kounsiilin vastaus sankarien esittämään pyyntöön oli kaksijakoinen, mutta kiitos
Avelen oraalisten lahjojen, enemmistä saatiin kannattamaan Thayn vastaisia
sotatoimia.
Suoritettuaan alkuperäisen
tehtävänsä, paluu Velprintalariin alkoi painamaan urhojemme mielissä. Khuda
Dadin toveri, Valeria Havong, esitteli heille tarinan taikuri Malath Tanthulin
luomasta portaalista, jonka avulla paluu Velprintalariin olisi välitön. Heidän
tarvitsisi vain saada portaalin avain takaisin haltuunsa shou-kaupungista. Tuo
itäisten ihmisten asuttama eksoottinen miljöö toimi myös paikallisten rikollisten
temmellyskenttänä, ja yksi heistä oli mies nimeltä Tuan Geming. Valerian
tiedustelutietojen mukaan juuri hän piti hallussaan portaalin avainta, ja
pienellä suostuttelulla sankarimme olivat jälleen valmiita tappamaan.
Isku Shou-kaupunkiin oli nopea ja
tehokas. Pesulan alakerrassa sijainnut oopiumiluola oli täynnä vinosilmiä,
joista sankarimme surmasivat pahantahtoiset. Murtautuessaan syvemmälle
oopiumluolan syövereihin, kävi ilmi että Tuan Geming miehineen vangitsi
huumeiden käyttäjiä häkkeihin ja käytti heitä osanaan synkkiä rituaaleja.
Myrskytessään viimeiseen rituaalihuoneeseen ja kohdatessaan Tuan Gemingin
silmästä silmään, urhomme todistavat hirvittävää morfoosia, joka vääristi
ihmisvartaloita suomujen ja piikkien peittämiksi, käärmepartaisiksi pitkiä
vesureita heiluttaviksi hirviöiksi. Mutta yksikään hirviö tai samurai ei
kestänyt todellisen sankaruuden mahtia, ja kuppi kallistui urhoillemme jälleen
kerran. Rituaalipedestaalilla muutosprosessin avaimena toiminut portaaliavain
takavarikoitiin ja iskuryhmä palasi takaisin läntiseen kaupunkiin.
Akateemikkona tunnettu tietäjä Dagobert opasti koko seurueen kellariinsa, jossa
hänellä sattui olemaan toimimaton ulottuvuusportaali. Khuda Dad avusti urhoja
aktivoimaan hopearenkaan, joka häivytti kellarit, Akateemikot ja Valeriat kaukaisuuteen.
Matkatessaan varjoisen meren yli kohti eteläistä Velprintalaria, kaukainen ääni
kutsui Szarosta, hämmentäen nuoren noidan. Mutta muutkin olivat hämmentyneitä,
sillä he havahtuivat vanhaan temppeliin, jossa vieras mies onnitteli Khuda
Dadia tämän avattua jälleen portaalin Velprintalarin ja Phsantin välille.
Belgarwynnin aavistaessa Khudan toimet Telfammin varjomestarien kolttosiksi,
Szaros pohti yhä varjoissa kuulemaansa ääntä, joka käski häntä etsimään sen.
