Sankarimme matkasivat Velprintalariin
Khuda Dadin junailemalla Varjoportaalilla. Portaalin jäädessä Telflammin
Varjomestareiden haltuun, urhomme palasivat takaisin kiltatalolleen. Talon
restaurointi oli vihdoin valmistunut ja oven yllä riippuva tyhjä vaakunakyltti
odotti itselleen nimeä. Seuraavana aamuna, pureskeltuaan kuivamuonaa
aamiaiseksi, urhomme läksivät raportoimaan Theskin tehtävän onnistumisesta. He
tavoittivat High Steward Nerrol Hamastylin nauttimassa aamiaista Palatsin
puutarhassa, yhdessä paikallisten poliitikkojen kanssa. Hamastyl kertoi
odottavansa Simbulin paluuta lännestä, jossa tämä oli tapaamassa voimakkaita
liittolaisia. Hän odotteli myös jo päiviä myöhässä olevan diplomaatti Simcockin
paluuta Rashemenista, tuosta kylmästä joutomaasta, jolla on vähintään Aglarondin
veroinen sotahistoria Thayta vastaan.
Jääden odottelemaan tapahtumien
kehittymistä, sankarimme suuntasivat kauan odotetun henkilökohtaisen huollon
pariin. Nuori mystikko Szaros Rhym oli päättänyt tutkia varjojen mailla
kuulemaansa ääntä hieman tarkemmin, kun taas kokenut velhonmetsästäjä Gerard
Greyfort läksi etsimään kiltatalolle hovimestaria. Vanhentunut Avele Aimion jäi
kiltatalolle kirjoittamaan kirjettä kotopuoleen, kuten jäi myös puoli-haltia
prinssi Belgarwyn, jonka sulkakynä kuvaili vivahteikkaasti hämähäkkieläinten
erinomaisuutta hänen siskolleen osoitetussa kirjeessä.
Szaros löysi vastauksia Neljän Kuun
Temppelistä, Selune-jumalattaren pyhäköstä. Kaunis ylipapitar Lenore lupasi
tavoittavansa hengen, joka Szarosta oli lähestynyt, 500kultarahan
rituaalimaksua vastaan. Thayn toivo uskoi hokkuspokkuksen, ja lupasi palaavansa
puolen yön aikaan rituaalia varten. Tällä välin Avele oli käynyt tarkastamansa
sijoituskohteensa, Guillevic Tynnyrintekijän työpajan ja Stragan Kaivosyhtiön.
Molemmilla pyyhki hyvin. Avele lupautui seuraamaan Szarosta Selunen temppeliin,
kun kiltatalon ovi rysähti auki ja Gerard saapui yhdessä uuden hovimestarin
kanssa. Masvar Lohenjuoksu sammui oitis keittiöön, mutta Gerard vaati päästä
mukaan temppelin rientoihin. Szaros ja Avele livahtivat temppelille, mutta
päihtynyt sotaveteraani seurasi heitä. Kiitos ylipapitar Lenoren neuvokkuuden,
vanha hurtta saatiin rauhoittumaan nuoren papittaren hoiviin, muiden
valmistellessa rituaalia.
Valmistelut olivat turhia, sillä
mikään määrä timanttipölyä ei olisi tuottanut tulosta. Ylipapitar ei saanut
kontaktia Szarosta piinanneeseen henkeen, ja nuori punainen velho oli
ymmällään. Outo tilanne vaati outoja ratkaisuja, ja sankarimme löysivät itsensä
pian Gor-Marrakin Esoteerisen Veljeskunnan seitsemältä ovelta. Mukaan oli
eksynyt myös metsäpoliisi Belgarwyn, joka nähtiin kutittelemassa lukkeja
Loitsukallion kaupunginosassa.
Taikurimestari Uxofeus tiesi miten
voi tavoittaa tavoittamattoman, ja ohjeisti urhojamme etsimään Zindarakin
Kompassin. Hän neuvoi heitä matkaamaan velho Rhydian Mustaruusun tornille,
Yuirwoodin rajalle. Rauhallinen maaseutumatkailu olikin otollinen porkkana
politiikan koneistossa ryvettyneille sankareillemme, ja he läksivät matkaan.
Ratsastettuaan uusilla ratsuillaan
(joskin Belgarwyn onnistui keplottelemaan vanhan sotaorinsa takaisin itselleen)
Halendoksen kylän läpi, urhomme poikkesivat pusikkoisille kukkuloille, jotka
reunustivat Yuirwoodin pohjoista rajaa. Kolmantena matkapäivänä he vihdoin
saapuivat Mustaruusun tornille, ja pääsivät pähkäilemään vahvaan ulko-oveen
kaiverrettua arvoitusta. Belgarwyn ratkaisi pähkinän oitis, ja sankarimme
ryntäsivät sisään tornin aulaan, joka kuhisi pieniä kiukkuisia hiisiä. Käyttäen
raskasta väkivaltaa linnunluisia vihernahkoja vastaan, sotapäällikkömme
putsasivat aulan ja sen alaiset kellarit saastasta. Hyvä niin, sillä he
viettivät seuraavan vuorokauden pähkäillen neljästä pilarista ja viidestä
muinaisesta alkuaineesta koostuvaa arvoitusta.
Päästyään vihdoin eteenpäin, he
kulkivat läpi hylättyjen makuusijojen ja työhuoneiden. Lopulta viidennessä
kerroksessa he löysivät rituaalihuoneen, jonka katto oli romahtanut ja seinät
kuivuneen veren peitossa. Huoneessa oli myös pieni, inhottavan näköinen
olento, joka lyllersi heidän luokseen haisten pahalle. Tuo siansilmäinen
ryökäle sai miekasta, mutta kuolema oli sille vain portti uuteen elämään, ja
olento kasvoi lihaa ja luita säästelemättä hirmuiseksi demoniksi. Tuo,
myöhemmin Glabrezuksi tunnistettu, otus osoitti kuitenkin ylimielisyyttä neljää
kuolevaista sankariamme kohtaan, jotka osoittivat teoillaan jälleen olevansa
askeleen lähempänä kuolemattomuutta.
Puhaltaen verta keuhkoistaan,
soturimme ryhtyivät etsimään Zindarak Kompassia. He eivät olleet ainoita, jotka
löysivät jotain sinä päivänä, sillä Yuirwoodin kauhu ja terrorisoija,
lohikäärme-äiti Viarmantriul Kamala paikallisti sankarimme Mustaruusun torniin.
Myrkkyä syösten tuo suuri käärmes ryhtyi repimään tornia alas kerros
kerrallaan, ja rohkeat urhomme pakenivat kellariin. Myrkkykaasujen kirveltäen
silmiä, sankarimme sytyttivät taikavalonsa ja lähtivät ryömien hiisitunneleihin.
Sokkeloisista käytävistä he pelastivat Letard Vanuvarpaan, maahismiehen jota
hiidet olivat käyttäneet käymälänään. Nöyryytyksestään välittämättä Letard
opasti sankarimme ylös Yuirwoodiin ja sieltä Sinisen Sammakon majataloon.
Hyvästeltyään päähän potkitun
maahisen, sankarimme liftasivat vankkurikyydin takaisin Velprintalariin, jossa
he marssivat oitis mestaritaikuri Uxofeuksen puheille. Taikuri kellutti Zindarakin
kompassia elohopeavadissa ja kutsui ajan ja avaruuden herroja. Ohuen ohut säie
elohopeaa nousi astiasta, ja värisi kaukaisella äänellä:
”Valtakunnassa Sek-Anhurin, Vahdissa Assuranin Temppelin portilla, seisoo Assurmaath Sekhmekheion.”
Riemu repesi rituaalin vihdoin onnistuessa, mutta vastaus herätti uusia
kysymyksiä. Oliko kyseessä todella Asarkan,
jonka kokonimen värisevä ääni lausui. Urhomme tiesivät toki tuon
edesmenneen pronssinahan toimineen nuoruudessaan temppelivartijana mutta veljeskunnan kirjaston mukaan
Sek-Anhurin valtakunta sijaitsi Suur-Mulhorandissa yli vuosituhat sitten.
Uxofeus neuvoi, että mikäli Szarosta todella oli lähestytty
menneisyydestä, tarvittaisiin voimakasta noituutta äänen luokse pääsemiseksi.
Sellaista jota taitavat vain Rashemenin Wychalaran noidat. Ehkä noidat myös
tietävät minne on jäänyt suurlähettiläs Simcock?
