Chapter XV - Kalavelkoja ja muuta löyhkäävää

Tuloksettoman hovimestarietsinnän päätteeksi sankarimme yöpyivät Greyfort Manorissa herätäkseen varhain. Oven koputuksella tasapaksu maalaisnainen Ahata Novik teki tykönsä ja ryhtyi kiltatalon hovimestariksi. Tyytyväisenä Sendor Sellswordin lähettämään naiseen, sankarimme suuntasivat ajatuksensa jälleen kostoon. Society of Verdant Arrown kidutuskellarissa kuulusteltu Taidemeklari Makt oli nimennyt Wynford ”Operaattori” Rees’in yhdeksi osaksi Prinssi Branelwynn Olossynen katoamista ja sankareillamme oli vihje Gangsterilordi Snowman’in työllistäneen Operaattoria useasti. Suunnaten saappaansa vanhaan satamaan, toverimme lähtivät etsimään Mesurg Sininahkaa, Syvyyksien Demonia, jonka tiedettiin toimivan houkuttimena Gerard Greyfortin ansaan saattamiseksi.

Rusmar Whitesnow aka Snowman
viimeistä kertaa itsevarmana

Käsipuoli vapaaottelija löytyikin Lahokölin tavernasta, josta sankarimme varjostivat tätä erään kalasavustamon takaiselle sivukujalle. Salapoliisityön ansiosta Sininahan reitiksi määriteltiin roskakasa ja sen alainen salaluukku. Kavuttuaan luukusta alas kapeaan ja matalaan käytävään, sankarimme jäivät satimeen tukalaan ballistasta ja palavasta öljystä kombinoituun ansaan. Syöksyen liekkien läpi, aikaisemminkin räjähtävissä paloissa meritoituneet vapaapalokuntalaisemme pääsivät turvaan käytävän päässä olevaan huoneeseen. Huoneen perukoilta he nousivat lyhyitä tikapuita pitkin toisesta salaluukusta ulos vanhaan ja tyhjään varastorakennukseen. Tuotapikaa oli ilmeistä että he olivat vihdoin saapuneet Snowmanin heille asettamaan ansaan, sillä varaston kahdelta yläparvelta työntyi esiin puolen tusinaa raskasta jalkajousta ja tulipalloin jännitettyä taikurein rannetta. Ivallinen sävy huulilla, myös itse Rusmar ”Snowman” Whitesnow, joka julisti sankarien päivien olevan luetut. Vasamien ja loitsujen ristituleen joutuneet sankarimme taistelivat tiensä pois pinteestä, lyöden Snowmanin lakeijoita kappaleiksi ja surmaten Mesurg Sininahan portaikkoon taikasalamalla. Loukkaantunut ja tappion kärsinyt Snowman aneli armoa, sillä hän oli suorittanut vakavan virhearvon sankarien potentiaalista.

Toimitettuaan Snowmanin Velprintalarin armeijan linnakkeeseen Griffonheight Keeppiin, sankarimme haukkasivat välipalaa ja ryhtyivät suunnittelemaan seuraavaa siirtoaan. Snowman oli nimennyt Tannathian Order – ritarikunnan Veli Andostoksen Operaattorin pseudonyymiksi.

Tannathian Orderin Suur-Mestari Hector Assel

Huolestuneina Operaattorin toimista Sons of Hoarin hyväksi, sankarimme lähtivät vihreiden ritareiden kartanolle. Kävi ilmi että suurin osa ritareista oli Suur-Mestari Hector Asselin johdolla Simbulin Palatsilla katselmuksessa ja tarjoamassa joukko-osastoa taisteluun Thayta vastaan. Portilla vastassa ollut Asemies Frealaf kuitenkin ohjasi urhot sisään. Sisäpihalla aseita öljyämästä yllytetty Veli Andostos kiisti alkuun sankariemme syytökset mutta hänen fasadinsa rapistui syytöstulituksen alla ja Operaattori astui esiin. Hävittyään lyhyen mittelön teräasein sankareitamme vastaan, veli Andostos eli Wynford Operaattori Rees puhui halveksuen ja julistaen urhojemme olevan jo myöhässä. Samassa Tannathian Orderin Suur-Mestari Hector Assel joukkoineen saapui ja aloitti tilanteen selvittämisen.

Mutta selvitys oli turhaa sillä sekä sankarien että ritareiden katseet vangitsi Simbulin vihreän palatsin suuren keskuskupolin sisältä loistaa punaisen violetteja valonsäteitä ja samassa kaupungin silhuettia hallitsevan mahtipontisen rakennuksen keskiö räjähtää sisältä käsin, valtaisan punaisen ja violetin räjähdysvoiman singotessa vihreän marmorikupolin lohkareita korkealle ilmaan . Räjähdyksen voimasta kolme palatsin suurta tornia sortuvat kuin tuuleen, singoten lisää kivitavaraa viuhkamiinan tavoin kohti ympäröiviä rakennuksia. Samassa valtava ukkosta muistuttava ääni saavutti sankarit, tämän perässä paineaalto joka löi rintaan ja sai lasi-ikkunat helisemään ja osin myös särkymään. Räjähdyksen nostattaman savupatsaan alkaessa kohota, taivaalta satoi kiviä ja lohkareita palatsin marmorista. Suurimmat lohkareet putoilivat palatsin ympärille, murskaten taloja kuin suuret trebuchetin ammukset.

Simbulin Vihreän Palatsin räjähdys "petturi" Branelwynnin toimesta

Järkyttyneinä urhomme ryntäsivät kohden palatsia, auttaen loukkaantuneita miten vain pystyivät. Pian oli ilmeistä ettei sortuneeseen palatsiin päässyt sisään ja sankarimme saattoivat vain toivoa koolla olleen Simbulin sotakabinetin selviytyneen hengissä. Läheinen Silverymoonin lähetystö oli sortunut suuren lohkareen iskusta ja huhut lähettilätär Oluevera Kultasäihkeen kuolemasta velloivat valtoimenaan. Palatsin pihalla kävi myös ilmi, että Belgarwynnin näköinen hahmo oli nähty astelevan palatsiin hetkeä ennen räjähdystä. Viimeistään tällöin sankarimme ymmärsivät Sons of Hoarin onnistuneen haltiathralli hankkeessaan ja he poistuivat ennen kuin Belgarwynniä yhditettäisiin veljeensä.

Tannathian Orderin sisäpihalla vastoinkäymiset jatkuivat. Vangittu Operaattori Wynford Rees oli onnistunut syöksemään itsensä vapaaseen säilään, täten estäen jatkokuullustelut. Tästä suivaantuneina, sankarimme tutkivat tämän niin kutsutun Veli Andostoksen askeettisen kammarin Veljeskunnan tiloissa. Kaapin takainen salakäytävä johtikin rakennuksen alaiseen salahuoneeseen, josta he löysivät kirjoja, laskemisvälineet ja lukitun arkun. Kykenemättä avaamaan arkkua, sankarimme lähtivät lukkosepän metsästykseen, tietäen että arkun sisältö saattaisi olla ainut keino näyttää toteen Sons of Hoarin junailema salaliitto Yuirwoodin haltioita ja Aglarondia vastaan. 

Wynford Operaattori Rees'in lukittu arkku

Chapter XIV - Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan

Päästyään jälleen takaisin Aglarondiin, sankarimme läksivät kohti Velprintalaria. Jalkaisin matka vei tovin, varsinkin kun tie tyssäsi Mittermondin kylään. Yksi kylän taloista oli raunioina ja neuvottomat kyläläiset kokosivat lahjuskasaa keskelle pitäjää. Kylän puhuja, Silban Savuviiksi kertoi ”Maanvaivan” pesiytyneen Blumnau Puunveistäjän perunakellariin ja vaativan päivittäin ruokaa tai se nielee Leski-Liggetin torpan lisäksi loputkin talot. Sankarimme epäilivät kyseessä olevan tyly pila ja laskeutuivat perunakellariin jututtamaan tätä ”Maanvaivaa”. Pian kävi ilmi että kellarin alla oli duergar harmaakääpiöiden kaivanto. Jekuttavat kaljupäät joutuivat pian itse jäynän kohteeksi, ja vain yksi viidestä selvisi hengissä nauraakseen. Kyläläisten kiitokset lämmittivät sankariemme väsyneitä mieliä ja he jatkoivat matkaansa pääkaupunkia kohti, mukanaan poloinen duergar-vanki.

Saapuessaan Velprintalariin sankarimme havaitsivat jokaisen pääväylän olevan suljettu tarkastuspisteellä. Jututtaessaan paikallisia sekä tiesulkujen vartioita, he oppivat kaupungissa tapahtuneista hirveyksistä. Arvostettu parlamentikko Myghal Tretheway perheineen oli surmattu kotiinsa. Iskun takana oli luultavasti Yuirwoodin itsenäisyyttä ajava terroristijärjestö Society of the Verdant Arrow, sillä ainut surmansa saanut salamurhaaja oli suippokorvainen. Jatkaessaan matkaansa kaupungin halki, urhomme havaitsivat jännitteiden kasvaneen eri rotujen välillä. Griffonheight Keepin sotilaat ottivat pidetetyn duergarin kuulusteltavaksi ja urhomme pääsivät vihdoin henkilökohtaisen huollon pariin. Matkalla he poikkesivat Simbulin palatsilla ja jättivät tapaamispyynnön High Steward Nerrol Hamastylin kanssa.

Kiltatalon eteinen oli täpötäynnä kankaita. Hovimestari Masvar Lohenjuoksu oli sodanpelossaan haalinut halvalla hinnalla toista tusinaa kollia tuontikankaita, joiden kysynnän uskoi nousevan jahka sodan kauhut materialisoituisivat. Purettuaan reppunsa ja levättyään hetken urhomme huomasivat Masvarin kaupanpäälisiksi saaman kuparilampun olevan samanlainen kuin sen, jonka ukko-Dotsk oli antanut sankareille tapaus-tulielementaalin jälkeen. Vapaapalokuntalaisemme läksivät yhdessä Masvarin kanssa satamaan, josta he tavoittivat kangaskauppias Punjidin. Oranssiviittainen etelänmies opasti kevyellä väkivallan uhalla esimiehensä luo Al-Mussa Trading Companyn varastohalliin. Varasto oli täynnä mattoja ja kankaita ja konttilabyrintin keskeltä urhomme löysivät itsensä Muntasir Al-Mussan, Tämä punanahkainen, liekkikuvioin tatuoitu ilmiselvä efreeti esitti välinpitämätöntä vaikka oli todellisuudessa kauhuissaan. Se uhkaili Velprintalaria kohtaavalla tuomiolla, sillä kytevä kaupunki tulisi pian leimahtamaan hänen herransa Marrake al-Sidan al-Hariq ben Lazanin voimasta vihan liekkeihin.

Muntasir Al-Mussa, efreeti

Kissa ja hiiri-leikkiä muistuttava taistelu sammui yhtä nopeasti kuin oli leimahtanutkin, efreetin vaihtaessa olemassaolon tasoa. Valppaat kaupunkilaiset esittelivät ämpäritaitojaan sammuttaessaan savuttavaa kangasvarastoa, sankarien virkistäytyessä kiltatalolla. Käytyään vanhan sataman Ruususimpukassa ihailemassa rehevästi kukkivia naisia, urhomme läksivät palatsille silakan tuoksu sieraimissaan.

Nerrol Hamastylin lisäksi paikalla oli itse noitakuningatar Simbul. Palatsin lumoava Purppurahuone oli muutettu komentokeskukseksi, jossa suuren sotapöydän äärellä velhonmetsästäjä kenraali Alkrin Kolmbarc, Garordin linnakeen ja Vartiomuurin komentaja eversti Maldorn sekä Simbulmynin komentaja High Captain Hovor Seawind, puivat sotastrategiaa yhdessä Simbulin kanssa. Noitakuningatar kertoi sankareillemme että Aglarondin offensiivilla Thayta vastaan on läntisten valtakuntien tuki ja pyysikin urhojamme jälleen uuteen erikoistehtävään. Offensiivin ensimmäinen vaihe on Umber marshin vartiotornin eliminointi, jotta Aglarondin joukot sekä lännen yhdistyneitä joukkoja kuljettava Sembialainen laivasto voivat edetä kohti Thayn Ensimmäistä Jyrkännettä. Sankareiden onkin eliminoitava Umber Marshien etelälaidalla sijaitseva Putrid Spire of Nazejil, joka on punaisten velhojen hallussa, sillä se muodostaa valvonnan Umbermarshin ja Lapendrar joen väliselle ohuelle kaistaleelle, jota pitkin armeijat voivat liikkua. Luvaten kalpansa noitakuningattaren käyttöön, urhomme poistuivat High Steward Hamastylin työhuoneeseen, jossa heitä odotti tukku lahjoja.

Tärkeinä ja tyytyväisinä sankarimme marssivat takaisin kiltatalolle. Operaatio Drain the Swamp käynnistyisi vasta seuraavalla viikolla, joten urhoilla olisi kotva aikaa ruotia kaupungin tulehtunutta ilmapiiriä. Mutta tulehdus oli levinnyt jo kiltataloon, sillä Masvar Lohenjuoksu oli valmistanut päivälliseksi katukoiraa. Raivoisan sanaharkan päätteeksi hovimestariksi palkattu juoppo päätti työsuhteensa ovet paukkuen. Tältä jäi jälkeen kirje, jossa kehotettiin urhoja saapumaan tapaamiselle puoliltaöin länsikaupungissa westwardilla sijaitsevalle Juju-Parlor teehuoneelle. Lyhyiden voimatirsojen päätteeksi, urhomme lampsivat teelle. Paikalla oli kukas muukaan kuin Khuda-Dad, tummahipiäinen arpi-”bardi”, joka osoittautui Teflammin Varjomestarien kätyriksi episodissa kymmenen. Khuda ehdotti yhteistyötä, paljastaen urhoille johtolangan rikollispomo Rusmar Snowman Whitesnown olinpaikasta. Likainen työ Teflammilaisen varkaidenkillan puolesta ei innostanut urhoja, mutta soraäänten noustessa he poistuivat tapaamisesta luvaten harkita asiaa.

Khuda-Dad rentoutumassa Juju Parlorissa

Yövyttyään Greyfortin Kiltatalossa, neuvottomat soturimme nousivat keskipäivän jälkeen. Havaittuaan kuinka vaivalloisia arkiset askareet olivatkaan, urhomme lähtivät takaisin High Steward Hamastylin luo, lähinnä kysyäkseen mistä kaupungissa löytäisi kelvollisen hovimestarin. Hamastyl luki heidän vilpittömän kysymyksensä turhankin syvällisesti ja ohjasi sankarimme Lady Mytela Halvasynin Kartanolle Green Lady’s Districtille. Malttamattomina sankarimme läksivät hakemaan hyväkäytöksistä puolihaltia hovimestaria, mutta joutuivatkin keskelle Society of Verdant Arrown piilopaikkaa. Maanalle painunut Hwindir Jäälampi vakuutti sankareillemme ettei Verdant Arrow ole vastuussa rotuvihaa nostattaneesta Myrghal Tretheweyn murhasta. Salamurhaajaksi julistettu Thessar Norfaren on Verdant Arrowin agentti mutta tämä katosi murhia edeltäneenä päivänä vaikka hänen oli määrä osallistua strategiapalaveriin. Tretheweyn esittelemä Yuirwoodin autonomian dekomissio oli toki vakava isku heidän ajamalle itsenäisyydelle, mutta olisi Jäälammen mukaan ollut kierrettävissä Nerrol Hamastylin veto-oikeudella.

Mikä on Wynford "Operaattori" Rees
miehiään?

Hwindir kutsui sankarit mukaansa kartanon kellariin, jossa salaseuralla oli kidutettavanaan Makt Taidemeklari. Tämän oli todistettu olevan Sons of Hoarin agentti ja avain Belgarwynnin veljen prinssi Branelwynin olinpaikkaan. Kiitos Avelen hopeakielen, Makt paljasti tekevänsä töitä Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killan yliantropologi Lordi Varran Gloskilille. Gloskil oli käynyt kirjeenvaihtoa Thayn orjalähettiläs Vorigan Malaergostin kanssa, koskien asiaa nimeltä ”Im-mûl – haltiathralli”. Makt vakuutti olevansa tietämätön haltiathrallin olinpaikasta, mutta vannotti Sons of Hoarin operatiivisen johtajan, Wynford Reesin tietävän. Mies on vaikeasti tavoitettava ja Makt tiesi hänet tunnetavan alamaailmassa nimellä Operaattori.

Tulistuneina saamistaan tiedoista, sankarimme marssivat palatsiin haukkumaan Nerrol Hamastylin pataluhdaksi, sillä ei haltiakartanolta mitään hovimestaria löytynyt. Kaulustaan venyttäen, Hamastyl vähätteli väärinkäsitystä ja opasti urhot Sendor the Sellswordin palkkasoturikiltaan, jossa urhojamme odotti Kurbag the Abuserin lämmin syli. 

Chapter XII - Henkien maa

Löydettyään velho Rhydian Mustaruusun tornista potenttia divinaatiomagiaa huokuvan Zindarakin Kompassin, nelipäinen sankarijuokomme, Avele ”Suu joka puhuu” Aemion, Szaros ”Punainen Sauva” Rhym, Belgarwyn ”kitiinikuiskaaja” Olóssyne ja Gerard ”Shyvarin solan teurastaja” Greyfort, pääsivät vihdoin palaaman Taikuri Uxofeuksen luo. Zindarakin kompassi johdatti taikurin loitsut Assurmaath Asarkan Sekhmekheionia kohden, mutta oppiakseen lisää, sankarimme ohjattiin kohti Rashemenia ja Wychalaran noitia.

Retkeilyn uuvuttamina he palasivat Gor-Marrakin Esoteeristen Velhojen tornilta vielä nimeämättömälle kiltatalolleen. Nautittuaan lyhyet yöunet ja herättyään vastentahtoisesti kodinpäämies Masvar Lohenjuoksun kello seitsemän pekoneille, kiltatalon ovea paukutettiin. Kalastaja Osip toi mukanaan kiireellistä sanaa satamamestari Lennerd Westeralta, jonka luo urhomme marssivat oitis, joskin ärtyneinä. Sembialaisen kuunari Harkonnen laiturilla kävi pian ilmi, ettei sankareita odottanut Lennerd Westera toiminut omasta tahdostaan, vaan jonkin mielenhallintaloitsun lumoamana. Sankareitamme Scyllon Valloittajan tuhosta syyttänyt Westera sai ikäväkseen surmansa ennen mysteerin ratkeamista sillä laiturille nalkkiin jääneet sankarimme saivat kimppuunsa vedenalaisen mahdin. C’tholduiniksi itseään kutsuva aboleth luotaili ja tutki sankariemme voimatasoja mutta vetäytyi lopulta tuhanneksi vuodeksi punomaan juoniaan urhojemme mahdollisten jälkeläisten päiden menoksi. 

Abolethin ilkeät telepatialoukkaukset saivat Avelen itkemään vielä useiksi vuoroiksi taistelun jälkeen mutta Gerardin olotila huononi nopeasti. Heittäydyttyään mereen kohtaamaan abolethin molemmille suotuisassa ympäristössä, Gerard oli noussut pintaan haukatakseen happea, jolloin hänen kasvoilleen lensi vesikauhuinen lepakko. Myöhemmin hän spekuloi että kontakti vaahtoavan nahkasiiven kanssa sai hänen ihonsa kuulaaksi ja vuotamaan ruumiinnesteitä pian taistelun jälkeen. Onneksi Valkur jumalalle pyhitetty Suolatuulten kirkko oli lähellä, ja pastori Wilgerin parantavat loitsut säästivät vanhan velhonmetsästäjän tuskaiselta lepakkorabies tartunnalta.

Kuivattuaan kalsarinsa, sankarimme suuntasivat kohti Velprintalarin neuvoston salia tapaamaan high-steward Nerrol Hamastyliä sillä he muistelivat myös Hamastylin murehtineen Rashemenia. Neuvoston Salin pihalla parveili jos jonkinmoista diplomaattia sillä oli kuun viimeisen kymmenyksen viimeinen päivä ja jokaisen Aglarondilaisen kaupungin tahi yhteisön edustajat kokoontuivat Velprintalariin Suurta Neuvostoa varten. Paikalla oli myös Relkathin Jalan ihastuttava puolihaltiaprinsessa Blindesyn Olóssyne. Belgarwynin ja tämän sisaren kohtaaminen oli lämminhenkinen, joskin yksikätinen kapteeni Tarkaf Bluetusk viilensi tunnelmaa. Pian paikalle eksyi myös Nerrol Hamastyl, joka oli silminnähden hermostunut, sillä Simbulin oli määrä esittää Thayn-vastaisen offensiivin perusprinsiipit, eikä noitakuningatarta näkynyt missään. Sankarien kerrottua Rashemen intresseistään Hamastylille, pyytää hän heitä siirtymään tuohon kesyttömään pohjoiseen valtakuntaan välittömästi. High-Steward on nimittäin huolissaan kadonneesta suurlähettilästä, Simcockista, jonka vastuulla on pyytää Rashemeniä mukaan allianssiin. Hamastyl ohjeisti urhot pikimmiten Noituuden Torneille velhotar Marina Bundaranin luo, jonka voimilla matka Rashemeniin kävisi silmänräpäyksessä.

Poistuessaan Neuvoston salilta, väkijoukosta putoaa kirje suoraan Belgarwynin eteen. Siihen oli laadittu: ”Veljesi. Metsäinkävijäin Sali, kysy Hwindiriä” ja allekirjoituksessa vihreän nuolen symboli. Kirje kuumotteli puolihaltian sormia, sillä vihjeet hänen kadonneesta isoveljestään Prinssi Branelwyristä olivat harvassa. Sankarimme poikkesivat kuitenkin ensin Noituuden Torneille, kolmelle taikuuden pilarille, jotka kohosivat kuin kohtalon oikusta aivan Velhoroihun velhonmetsästäjien kartanon vieressä. Ihailtuaan velhottarien taianomaista viidakkoa, toverimme pääsivät velhotar Marinan juttusille. Neiti Bundaran tiesi kollegansa Andika Jasarin vieneen Simcockin teleportaation keinoin Rahskemeniin, jonne hän lupaa viedä myös sankarimme. Velhotar puhui lämpimästi myös edesmenneestä Lenia Taivastulesta, johon hän yhdisti Gerardin.

Velhottaren jäädessä preparoimaan loitsujaan, sankarimme läksivät keräämään kamppeensa. Mutta tätä ennen he suuntasivat Metsäinkävijäin Salille. Kirjeessä mainittu puolihaltia Hwindir Jäälampi otti Belgarwynin ja Avelen avosylin vastaan, ihmiskaksikon jäädessä yksille baaritiskin luo. Jäälampi kertoi uskovansa Prinssi Branelwynin olevan elossa mutta vangittuna täällä Velprintalarissa. Puolihaltiamme ottivat uutisen vastaan epäillen, mutta toiveikkaana. Hwindir vannoi saavansa asialle vahvistuksen aivan näinä päivinä mutta hänen puheensa kääntyi nationalistiseen puolihaltiapopulismiin, jossa maalattiin vihreämpää tulevaisuutta vailla ihmisvallan iestä. Kauempaa tilannetta seurannut Gerard oli juuri nostamassa tuoppia huulilleen, kun demagogin tiivistämää tunnelmaa leikattiin veitsen terällä. Koristen verta, vanha velhonmetsästäjä kaatui polvilleen pidelleen kurkkuaan, viitallisen salamurhaajan sännätessä ulos Salista. Aina yhtä valpas Szaros ryntäsi puukottajan perään. Kiivas kujajuoksu päättyi lopulta vanhaan satamaan, herättäen oitis epäilykset rikollislordi Rusmar Whitesnow, eli Snowmanin suuntaan. Kiitos nopeiden hoitoloitsujen, Gerard selviytyi ja Hwindirin vakuutellessa tietämättömyyttään, sankarimme poistuivat kiltatalolle pakkaamaan, jättäen kansakunnan jakavan rotusodan vielä hetkeksi kytemään.

Palattuaan Noituuden Torneille, velhotar Marina Bundaran lennätti urhomme teleportaatioringin luo. Korkean tornin huipussa hän lausui loitsun, joka sinkosi toverimme kauas Rashemeniin, ethran-parantaja Vela Peikonlemmen mökille. Matka suurlähettiläs Simcockin löytämiseksi alkoi murheellisesti, sillä Marina onnistui taikomaan itsensä kiviseinään. Loihdittu kiviseinä oli toiminut Simcockin ja velhotar Andikan puolustuksena, mutta sankarimme löysivät kummankin pahoin kärsineet ruumiit palaneen mökin luota. Samassa he joutuivat puolustamaan myös omia henkiriepujaan. Sotatorven soidessa Mustan Luun örkkisoturit vyöryivät sankareitamme kohden. Mutta edes raskaasti panssaroidut karhuilla ratsastavat raakalaiset eivät pystyneet urhojamme lannistamaan, vaan pian vaappui itse Mardulk Seipäänkärki käsi ojossa kohti viljavan kultaisia peltoja.

Kuolleen örkkikomentajan varusteista löytyi juuri tähän sijaintiin osoittava kartta, jonka alkuperä oli pääteltävissä thayhin. Lisäksi örkillä oli hallussaan Simcockin verinen pergamentti, jonka tämän piti toimittaa Rashemenin Rautaherralle Volas Dyervolkille. Kiitos avuliaan metsästäjän Radovan Kantorovin, matkamiehemme pääsivät pian keskellä Rashemenia sijaitsevaan Mulptanin kaupunkiin. Vietettyään yönsä Iloisen Naalin majatalossa, seurueemme vuokrasi ponit Termôn Tinakengän talleilta, tarkoituksenaan ratsastaa Immilmariin, Rashemenin pääkaupunkiin. Päivän ratsastus viiltävässä alkutalven viimassa sai osan tovereistamme kokeilemaan Jhuild-tuliviiniä Kadonneen Tokan tienvarsitavernassa. Matkan jatkuessa pilvisessä mutta yhä hyytävässä kelissä, seurueemme saapui suuren telttaringin luo. Kävi ilmi että kerrankin tuuli oli myötäinen, sillä leiri oli itsensä Rautaherran seurueen. Kookas soturipäällikkö otti Aglarondin diplomaatit vastaan, ja kertoi olevansa matkalla Urlingiin, keskustelemaan henkien ja wychalaran-noitien kanssa. Kuultuaan sankariemme asian, hän kehotti näitä ratsastamaan Äyrämille, Urlingmetsän läheisille vaikeakulkuisille nummille. Siellä heidän tulisi surmata Balakaha-peto, ja täten ansaita henkien ja noitien suosio.

Yövyttyään Rautaherran teltoilla, urhomme suuntasivat pohjoiseen. Äyrämät heittivät haasteen myös kokeneelle Belgarwynille, jonka jäljitystaidot johtivat heidät jääpeikkojen railoon. Tällä kertaa miekat jäivät tuppeen, sillä seurueen verbaalikot syöttivät peikoille pajunköyttä. He saivat niistettyä näiltä vajakeilta myös vihjeen Balakahan olinpaikasta, ja jatkoivat matkaansa kiireesti. Seuraavana päivänä pedon pesä oli löydetty. Vaarallinen laskeutuminen luolaan ja kuiluihin ahdisti kiipeilijämme tukalaan tilanteeseen itsensä Balakahan näyttäytyessä. Osan vielä roikkuessa köysissä, behir-hirviöksi paljastunut peto iski kuin syöksemänsä salamat. Mutta jos oli sen isku viekas ja nopea, niin oli myös itse taistelu. Voipuneina mutta yhä hengissä, sankarimme riistivät olennolta sen lohkaremaisen pään ja aloittivat monimutkaisen siirto-operaation sen kuljettamiseksi Urlingin kylään. Palkkiokseen he löysivät myös lumotun laukun, jonka sisällä oli toistasataa paunaa sipuleita.

Pyytäjämme suuntasivat kohti Urlingin pientä kylää. Siellä Rautaherra Volas Dyervolk oli silminnähden hämmästynyt sankarien uroteosta, ja lupasi puhua suopeasti kun oli aika puhuttaa noitia. Tähtien loistaessa kirkkaina yö taivaalla, Rautaherra seurueineen opasti urhomme Urlingmetsän rajalle. Noitavalojen hohteessa he kohtasivat seitsemän alastonta naishahmoa, jotka puhuivat kuin yhdellä suulla. Rashemenilaiset lauloivat ikivanhoja loitsujaan noidille, jotka vastasivat myös näiden kysymyksiin. Wychalaran hyväksyi Rashemenin liiton Aglarondin kanssa ja vannotti sodan Thayta vastaan tuovan siltikin suurta surua. Muodollisuuksien päätyttyä, vain yksi naishahmoista jäi paikalleen ja lähestyi sankareita. Lady Yhelbruna oli voimakas noita ja hän lupasi auttaa sankareita ottamaan vielä kerran yhteyttä etsimäänsä henkeen. Hänen lausumansa loitsun voima oli suunnaton, ja pian kaikkialla oli vain pilkkopimeää. Mutta tuon pimeyden keskeltä astui esiin hahmo, kaljun soturin, jonka jokainen tunnisti Asarkaniksi.

Hän kuuli Szaroksen kutsuvan ja kertoi kohdanneensa Sildë-Yuirissa olennon nimeltä Xutan Tarkkailija. Tämä muinaisen saurialaisen ylipapin henki tahtoi tuhota Asarkanin, sillä Kress the Apostaten, luopion, paluuta ei ollut ennalta nähty. Kuolemansa hetkellä Asarkan oli kutsunut Szarosta, mutta heräsi uudelleen. Hän oli jälleen jumalkuningas Sek-Anhurin palveluksessa, Assuranin temppelivartijana. Asarkan kertoi jumalkuninkaan ajan olevan lopussa ja hänen itsensä olevan yksi zahuur’eista, pyhitetyistä sotureista, jotka vartioisivat tämän matkaa tuonpuoleiseen. Hän pyysi Zharosta etsimään Sek-Anhurin hautatemppelin Azulduth suolajärven rannalta. Asarkanin hahmon alkaessa hiipumaan hän vannotti Szarosta pitämään itsensä turvassa, mutta kiirehtimään ennen kuin punaiset velhot saavat Jumalvasaran mahdin haltuunsa.

Sulatellen vanhan pronssinahan sanoja, urhot kiittivät Rautaherraa ja Wychalaran noitia. Heille neuvottiin Immilmarissa sijaitseva Aglarondin lähetystö, jossa Simcock oli työskennellyt ennen kuolemaansa. Kahden päivän hyisen matkustamisen jälkeen sankarimme saavuttivat Ashane-järven rannalla kukoistavan Rashemenin helmen, kaupungin jota dominoi valtaisa rautainen linnake. Aglarondin lähetystössä suurlähettilään kuolemasta harmistunut virkailija Kamrt Palokaivo neuvoi urhomme velho Flurim Taikakauran puheille. Muutaman tunnin valmistelun jälkeen tämä olikin valmis loihtimaan diplomaattimme takaisin Velprintalariin. Mutta kesken loitsun velhon ulkomuoto koki myös morfoosin, ja ystävälliset parrakkaat kasvot väistyivät kylmän, tatuoidun kaljun hahmon tieltä. Silmänräpäyksessä Szaros tunnisti vanhan mestarinsa Thaysta, Tsizergha Darnakin. Myös Gerard tunnisti miehen, sillä hän on kohdannut tämän Shyvarin Sodan verilöylyssä. Tämän loitsu surmasi hänen rakkaansa Lenia Taivastulen. 

Samassa he olivat poissa. 

Chapter VIII - Aglarondin Noita-Kuningatar

Urhomme onnistuivat täpärästi pelastamaan Gerardin velhonmetsästäjä toverin, Hylbrand Warspiken pahamaineisen rikollislordin Rusmar ”Snowman” Whitesnow kynsistä. Velhonmetsästäjä Warspike oli kiitollinen, mutta pelkäsi yhä Snowmanin katalaa kostoa. Warspike majoitettiinkin takaisin Wizards Pyreen eli Velhoroihuun, jossa Magefinder General Kolmbarc toivotti Gerardin tervetulleeksi takaisin velhonmetsästäjien riveihin.

Vietettyään hiljaisen aamun Paladin’s Innissä, Avelen haltiaystävä Aeson Soora toi mukanaan kauan odotetun kutsun Vihreään Palatsiin, jossa urhojamme odotti tapaaminen High-Steward Nerrol Hamastylin kanssa. Palatsi itsessään oli huikaiseva ilmestys, mutta kunnioitusta herätti myös obsidian study, muusta maailmasta eristetty mystinen huone, jossa Aglarondin tärkeimmät saattoivat puhua suurimpia salaisuuksiaan. High-Steward Nerrol Hamastyl oli luonnollisesti järkyttynyt urhojen tuomista uutisista ja uskoi rauhanajan olevan ohitse. Tämän vahvisti itse Noita-ruhtinatar Alassra Silverhand, tutummin Simbul, joka kaikkien yllätykseksi ilmestyi myös paikalle. Hän kertoi Punaisten Velhojen saaneen Jumalvasaran jo haltuunsa ja että lännen ja Aglarondin ainoa varteenotettava mahdollisuus on ennaltaehkäisevä isku ja Thayn kukistaminen, tarkoitti se sitten surua, verta ja totaalista sotaa.

Epäiltyään ensin Szaroksen tarkoitusperiä, Simbul päätyi lopulta käyttämään sankareitamme apunaan. Yuirwoodin prinssinä, Belgarwyn sai kunniakseen toimia Aglarondin lähettiläänä, jonka tehtäviin kuuluu valtakunnan liittolaisten haaliminen yhdeksi yhtenäiseksi rintamaksi tuota itäistä pahuuden akselia vastaan, jota Szaros kutsuu kotimaakseen.

Myöhemmin illan suussa tarkastellessaan aikaisemmin hankkimaansa omistusasuntoa, urhomme saivat kutsumattoman vieraan lihaisasta golemista. Kiinteistövälittä Bogdan Lundmarkin yhtiökumppani Dragotin Janda jäi tämän hirviöluomuksen ainoaksi uhriksi, mutta veri ja eritteet tahrivat vastamaalatun eteishallin jälleen remonttikuntoon. Vimmoissaan ja Punaisia Velhoja peläten, sankarimme hakivat Esoteric Order of Gor-Marrakin taikuritornista velho Semazifin tutkimaan golemin raatoa, ja Semazifin onnistuikin onkia olennon mustasta sydänlihasta vihreää nuolenkärkeä muistuttava amuletti. Tämä herätti sankareidemme salapoliisivaistot, oliko vihreä nuolenpää puolihaltioiden vapautusliikeen, Society of Verdant Arrowin symboli? Vai oliko se hämäystä? Punaiset Velhot? Rikollislordi Snowman? Hämmennyksissään he antoivat asian olla, mutta päättivät yksissä tuumin tarkkailla tilanteen kehittymistä.

Sumu joka mahdollisti golemin avoimen hiippailun kaupungin kaduilla jatkui yhä seuraavana päivänä. High Steward Hamastyl täydensi Noitakuningatar Simbulin määräystä ehdottamalla sankareillemme laivamatkaa Theskin valtakuntaan, Teflamin vapaakaupunkiin ja Theskin pääkaupunki Phsantiin. Aloittamalla allianssitunnustelut lähinaapureista Simbulille jäisi hieman enemmän aikaa järjestää rivejä Velprintalarissa kaukaisempien liittolaisten haalimista varten. Hamastylin ehdotuksesta, urhomme jatkoivat The Maroon Regiment palkkasoturikomppaniaan, josta he palkkasivat avukseen Shyvarin Solan verilöylyn veteraanin,  kirvestä käyttävän viiksekkään kaljupään Abramonin sekä sympaattisen morningstar puoliörkin Kurbag the Abuserin. Sen sijaan satamamestari Lennerd Westera tarjosi vain huonoja uutisia, yksikään laiva ei poistuisi satamasta ennen hernerokkasumun hellittämistä. Storm Nomad laivan kapteeni Zuzu Shagish sentään lupasi laivapaikan jahka lähtö olisi mahdollinen.

Käytyään The Torchissa, koko Velprintalarin satamaa valvovassa majakassa, urhomme saivat Velho Vuraz Mustekalalta tiedon, ettei sumu ole luonnollinen. Eipä aikaakaan kun he jo läksivät kohti Raatoluotoa urhean kalamies Osipin soutuveneessä. Jo Raatoluodon rantavesillä heidän kimppuunsa kävivät hain nahkaiset aaltopirut Sahuaginit. Lyötyään nuo aggressiiviset sahahampaat, sankarit rantautuivat luodolle ja löysivät ajopuista ja merilevästä rakennetusta majasta ruumiin ja onkalon luodon sisäiseen luolaan. Tuossa luolassa he tavoittavat ruman eukon majoineen. Tuo merihaahka siskoineen sai maistaa miekan terää. Kävi ilmi että noitasiskokset olivat osa katalan vetten valtiaan, sahuagin Lordi Scyllonin juonta. Vuosikymmeniä valmisteltu juoni valui kuitenkin hukkaan yhdessä Scyllonin sydänveren kanssa.

Osipin iskiessä aironsa veteen, sankarimme näkivät sumun haihtuvan silmissä ja lähdön kohti Telflamia koittavan.