Vihreän Palatsin räjähdyksen jälkeen
aurinko oli ehtinyt siirtyä 75 astetta lännemmäs, kun sankareidemme saappaat
iskivät pitkin Pitkää Kauppakatua, taakkanaan raskaasti lukittu kirstu. He
rynnistivät sisään kääpiölukkoseppä Thirgenin työhuoneeseen ja uskoivat kirstun
ansoitusten ohittamisen pitkäparran ammattitaidon varaan. Kaksikymmentäviisi
kultapalaa myöhemmin, kirstun sisältö selvisi heille. Operaattorin kirstu
sisälsi kiistattomat todisteet
Snowmannin laittomuuksista ja selkeitä viitteitä Sons of Hoarin rotumanifestien synergiasta
Vihreän Palatsin räjähdykseen. He saivat vihiä haltiathralliin sotkeutuneesta
Sarastuksen Äänestä, jonka toimia Suur-Alkemistin laboratoriossa Operaattori
oli edesauttanut.
 |
| Devourer möröt ovat tunnettu yhteistyöstään punapukuisten velhojen kanssa. |
Jahtikoiran vainulla sankarimme
riensivät Alkemistien killalle, jossa alkemisti-Metok kertoi Suur-Alkemisti
Ogus Umailin olleen kadoksissa jo toista viikkoa. Mädän haju sieraimissaan,
totuuden puolustajamme seurasivat Metok’ia vanhan Ashgrainin residenssiin,
jossa tämä tiesi Suur-Alkemistin viettäneen aikaansa ykstisyislaboratoriossaan.
Lähistön kaupunkilaiset osasivat kertoa kaskuin, kuinka vanhasta rapistuneesta
herraskartanosta oli kuulunut viime aikoina omituista ulinaa. Tästä
valpastuneina, urhomme rynnivät sisään, avaten kellariin johtavan rautaoven
ulkopuoliset salvat valmiina taistoon. Raskaasti riepotellusta
kellarilaboratoriosta urhomme saivatkin vastaansa luisen, vaikeroivan jätin
suoraan pahuuden tasoilta. Tämä myöhemmin Devourer olennoksi tunnistettu mörkö
rääkyi nimeä Nagalat Vrass mutta hiljeni lopulta teräaseiden pyynnöstä. Kerätessään
reppunsa täyteen rikotun laboratorion rikkauksia, sankarimme päättelivät
Nagalat Vrassin olleen joko Sarastuksen Ääni tai tämän paikalle tuoma rituaalin
suorittaja. Mutta yksi asia oli varmaa, mies oli Thaylainen Mestarievokaattori.
Sons of Hoarin vehkeily Punaisten Velhojen kanssa oli jo liki varmaa, mutta
sankarimme päättivät vielä varmistaa yhden kysymysmerkin. Sillä raunioituneiden
laitteiden joukosta he löysivät myös hiiltyneen sauvan, johon oli kirjailtu nimi
Uxofeus.
Epäluuloisina Gor-Marrakin
Esoteeristen velhojen motiiveista koko sopassa, he marssivat näiden kitiinillä
suojattuun torniinsa. Kävi ilmi että Uxofeus oli lainannut Suur-Alkemistille
Setamahin Riimusauvaa ja täten joutunut epäonniseen välikäteen salaliitossa.
Hän osasi tosin tunnistaa Simbulin Vihreän Palatsin räjähdyksen Vassagon
Seitsemäksi Sinetiksi. Kuunnellessaan astraalitasoja, oli hän kuullut
lausuttavan viisi sinettiä seitsemästä, jolloin varotoimena Esoteerinen Torni
oli suojattu. Hän kertoi demonilordi Vassagon opettaneen rituaalin muinoin
kolmelle velholle, jotka pelastivat tämän tanar’ri demoneja hallitsevien,
muinaisten obyrith-demonilordien kynsistä. Seitsemää Sinettiä oli käytetty
Thayssa Bezanturin kaupungissa zulkiiri Fadri Toot:in salamurhassa vajaa
vuosisata sitten, seikka joka tuki Punaisten Velhojen sekaannusta Vihreän
Palatsin räjähdykseen. Yhdessä Uxofeuksen kanssa sankarimme päättelivät
mieleltään murretun Branelwynnin olleen seitsemällä riimulla kaiverrettu
”vapaaehtoinen” uhri.
 |
| "Nanaeel" Yksi Vassagon seitsemästä sinetistä |
Murheellisina ja vailla High Steward
Nerrol Hamastylin johdatusta, sankarimme harhailivat pitkin Spellcliffin
kaupunginosaa kunnes kuulas, komentava ja hiljaista raivoa tihkuva valtiattaren
ääni iski salaman lailla jokaisen Velprintalarin tajuntaan. Ääni oli
Noitakuningatar Simbulin ja hän julisti ettei räjähdyksen ja eripuran syy ollut
liioin Aglarondin ihmisissä eikä puolihaltioissa, vaan idän myrkyllisessä
Thayssa. Ilmestyen samalla hohtavana hahmona korkealle rauniopalatsin ylle,
Simbul kokosi kansaansa yhdeksi joukoksi valmiina kostamaan Thaylle ja näiden
kanssa vehkeileville maanpettureille.
Jättäen mahdolliset false flag
teoriat sikseen, urhomme rynnistivät kohti rauniopalatsia, jonka liepeille
Simbulin hahmo puheen jälkeen laskeutui. Tuolla väsynyt mutta määrätietoinen
Simbul jakoi käskyjä Griffonheight Keepin komentaja Odall Sabanille ja
Velhoroihun uudelle komentajalle magefinder majuri Torendilille. Valmiina
auttamaan Simbulia, sankarimme lupautuivat tämän palvelukseen, jolloin raivoisa
kuningatar vaati heitä siirtymään välittömästi Suur-Aglarondin Muinaisesinein
Etsijäin Killalle ja surmaamaan Lordi Varran Gloskillin, Ismail Dedriechin,
Carliela Benstylinin ja jokaisen Sons of Hoariin liittyvän vailla armoa, sitä
ei maanpettureille suoda.
 |
| Findarilaisen taiteilijan Kreivi Kosmos Findarilaisen muistoa ylevöittävä teos vuodelta 1381 DR |
Tyytyväisenä kerrankin selkeään
toimeksiantoon ja hihat käärivään mandaattiin, sankarimme täyttivät
taisteluvyönsä ja läksivät Komentaja Sabanin lainaaman joukko-osaston kanssa
kiltatalolle. Sotilaiden piiritettyä rakennuksen, urhomme syöksyivät sisään,
surmaten vastarintaa tehneet. Sons of Hoarin kannattajiin oli iskenyt pelko
Simbulin ilmestyttyä ja vastarinta oli alkuun kevyempää kuin urhomme odottivat.
Eteissalin portaille surmansa saivat petturipappi Ismail Dedrich sekä Findarin
Puolustajat, Kreivi Cosmos Findarilainen ja Simeon Sassara apureineen.
Belgarwynnin loihtimien verikoirien ja Avelen tarkistaessa alakerran muita
huoneita, Gerard ja Szaros kohtasivat kapteeni Greyfortin vanhan toverin, Tarkaf
Bluetuskin vartioimassa työhuonetta, jonka oven alta iski polttettujen
dokumenttien katku. Katkaistuaan siteensä vanhaan toveriinsa teräasein, Gerard
ja sankarimme iskivät savuiseen työhuoneeseen, jossa Lordi Gloskil sekä
kauppiasruova Benstylin polttivat todisteita. Gloskil kaivoi viimeisen ässän
hihastaan, Sphere of Tol Silrienin, muinaisen haltia-aertefaktin, jonka
huhuttiin vanginneen entisaikoina Sildeyuriin hyökänneen voiman
Khaatryskaischin.
Puheista välittämättä, Gloskil mursi
lasikuulan maahan, vapauttaen sen sisäisen olennon. Savun ja säihkeen keskeltä
sankareitamme katsoi tusinan verran kelmeitä silmiä, kunnes suuri keskussilmä
aukaisi luomensa ja pyyhkäisi urhomme anti-maagisella katsellaan. Pelästyneinä
klassistakin klassisempaa vastustaan, urhomme päästivät Gloskillin pakoon sillä
Beholder heidän edessään oli kunkin henkilökohtaisen selviytymisen kannalta
prioriteetti numero yksi. Taistelu kartanossa oli väkivaltainen, vaikka
Belgarwynn lukkeineen tulikin vakuuttuneeksi kuinka hyvä tyyppi
Khaatryskaisch-belholderi todellisuudessa oli. Vähemmän vakuttuneita olivat
kaikki muut, varsinkin Gloskillin liittolainen kauppisrouva Carliela Benstylin,
jonka beholder iski kuoliaaksi yhdellä silmäniskulla. Myös Gerard ymmärsi
vihdoin sukunimensä soinnut kun hirviön silmäsäde tavoitti tämän kehon
notkeista väistöyrityksistä huolimatta. Mestari Greyfort patsastui kivettyen. Myös
Szaros hävisi katseiden välttelyn ja vihreä disintergraatio-säde tuhkaannutti
hänet kuolettavasti. Tämä sai Belgarwynnin valpastumaan lumouksestaan ja
yhdessä vielä taistelleen Avelen kanssa he onnistuivat kukistamaan beholderin,
jonka nesteet purskahtivat kuin ylikypsästä tomaatista.
 |
| Muinainen Khaatryskaisch beholder oli alkanut vankeudessaan osoittaa kuivumisen merkkejä |
Yrittäessään auttaa loukkaantuneita
tovereitaan, Avele huomasi pois pyrkivän hahmon, Gloskillin. Kahden viimesen
sankarimme onnistui pysäyttää tämä Sons of Hoarin johtohahmo, jonka runneltu
ruumis lensi alas eteissalin portaisiin muiden maanpettureiden jatkoksi.
Henkitoreissaan Gloskil myönsi Sarastuksen Äänen, eli Thayn lähettiläsorja
Vorigan Malaergostin sekä Branelwynnin rituaalin suorittaneen evokaattorimestari
Nagalat Vrassin jo lähteneen itään vastaanottamaan Sarrukh-Lich Kress the
Apostaten tulemista, sillä Vassagon Seitsemän Sinettiä ja Raeranthur Moth’turan
eli Hämäräherran avaamat portaali Sildeyurissa olivat viimeiset vaiheet tämän
kutsumisessa. Kykenemättä kuuntelemaan enempää Gloskillin käärmekielen
juonipaljastuksia, sankarimme antoivat tälle kuoliniskun ja palasivat hoitamaan
haavottuneitaan. Gerard Greyfort palasi lihaksi mutta hoitorohdoin tajuihinsa
saatu Szaros oli lopen lyöty. Hänen vasen kätensä oli tyystin poissa
olkaniveltä myöden, ja tuskaansa valittava nuorukainen teki kuolemaa.
