Chapter XVII - Purppura Porttien Tir'in'Tiral

Voitettuaan Sons ofHoarin johtajat lakeijoineen, urhomme ryntäsivät loukkaantunut Szaros käsivarsillaan Chauntean katedraaliin, Green Lady’s Districtille. Apotti Dalmar ohjasi sankarit levolle, kunnes seuraavana aamuna temppelin ylipappi Isä Aurinko ilmoitti Szaroksen parantuneen, toistaiseksi. Kantaen koteloituneen entropian taakkaa vasemmassa olkanivelessään, nuori velho liittyi jälleen muiden seuraan, kalpeana mutta määrätietoisena.

Helpottuneina sankarimme marssivat takaisin palatsin raunioille, ilmoittaakseen Noitakuningatar Simbulille tehtävän suoritetuksi. Simbul otti tiedot vaihtelevasti vastaan, keskittyen enimmäkseen räjähdyksessä menehtyneen Nerrol Hamastylin ruumiiseen. Simbul kertoi Umber Marcheilla sijainneen vartiotornin neutralisoinnin oleven nyt merkityksetöntä, mutta puskevansa hyökkäyksen tästä huolimatta Keep of Sorrowsiin, Thayn ensimmäisen linnoituksen porttiin. Täältä Yhdistyneet Läntiset Armeijat jatkaisivat hävittäen Thaylaisia settlementtejä pääsevät Tyraturoksen ja Pyaradoksen tasangoilla, kunnes jäljellä olisi vain Eltabbar.

Sanovat että Vihreän Palatsin räjähdyksen jälkeen
 ikä alkoi näkyä myös Simbulin kasvoilla

Urhoillemme Simbul varasi erikoistehtävän. Koska Yuirwoodin rinnakkaistason Sildëyuirin hallintaansa ottanut Hämäräherra oli ilmeisemminkin jotain muuta kuin kuljetuksellinen osa koko palapeliä, määräsi kuningatar urhot palaamaan tuolle tähtihaltiain tasolle, tehtävänään etsiä käsiinsä Hämäräherra Raeranthur Moth’turana ja estämään tämän avaamien portaalien käyttö sarrukh-lich Kress the Apostaten kutsurituaaleissa. Sillä Simbul varoitti, että mikäli Punaiset Velhot käyttäisivät yksinään Erun’Em’Namdaa Aglanrondia vastaan, pitäisi kartografien piirtää Sea of Fallen Starssin rannat uusiksi. Mutta jos yksikin olento, joka on Oremen muinaisissa kultaisissa temppeleissä lausunut jumaliakin vanhempia rituaalisanoja, saa haltuunsa tuon Nether Kääröistä voimakkamman, olisi Time of Troubles vain airut siitä kataklysmistä, joka Torilia ja heidän tuntemaansa maailmanjärjestystä kohtaisi.

Päättäväisinä ja tärkeinä, sankarimme palasivat Greyfort Manorille, hyvästelläkseen kiltatalonsa ehkä viimeistä kertaa. He pakkasivat mukaansa tärkeimmät seikkailuvälineensä, mukaan lukien Asarkanilta saatu musta kivilipas, jonka Szaros tunsi tarpeelliseksi. Noudettuaan uudet ratsunsa, Tulikengän, Vahteran, Brontton sekä Hiivan Griffonheight Keepistä, urhomme jättivät Velprintalarin taakseen jälleen kerran, haikeina mutta uskoen tehtävänsä tärkeyteen.

Matkalla Yuirwoodin Relkathin Jalkaan tapaamaan Hamafil Vihreää Velhoa, sankarimme sivuuttivat tuttuja maisemia. Näkkien piinaamasta Halendoksen kylästä he jatkoivat Sinisen Sammakon Majataloon Yuirmetsän kupeeseen, jossa he palkitsivat leppoisasti rupatelleen Letard Vanuvarpaan hyppysellisellä platina-jauhoa. Mutta matka Yuirwoodissa itsessään oli ahdistava, pelko lohikäärme Viarmantriul Kamalan kostosta varjosti heidän matkaansa, varsinkin kuultuaan maahiselta, kuinka tämä hirvittävä käärme oli surmannut Relkathin Jalan efoorin, harvinaisen laulukäärmeen Lady Melordianixin. Ahdistuksesta huolimatta, sankarimme tavoittivat metsän  puolihaltian keskuspisteen, jossa he tapasivat Belgarwynin sisaren, Prinsessa Blindesyn Olossynen.

Relkathin Jalkaan oli laskeutunut syksy.

Surtuaan yhdessä veljensä Branelwynnin lopullista poismenoa, prinsessa Blindesyn jakoi urhoillemme Vihreän Velhon sijainnin ja hoputti heitä kiirehtimään, sillä tämän oli määrä sulkea viimeinen tähtihaltiaintasolle vievä Menhir-portaalirinki yhdessä arkkidruidi Ilmiryl Tammisielun kanssa. Rynnistettyään druidin asumukseen Lehtiherran Saloon, he vakuuttivat Vihreän velhon ja druidi Tammisielun avaamaan menhir-ringin ennen sen tuhoamista. Mutta kesken druidin ikitammia liikuttelevien litanioiden, aikaisemmin metsässä tunnettu synkkyys palasi. Ja tällä kertaa se vyöryi heidän ylitseen.

Kuin maanjäristys, kuukausien riehunnan arpeuttama valtaisa vihreä lohikäärme, Viarmantriul Kamala, syöksyi pitkin puiden latvoja heidän kimppuunsa, karjuen myrkyllisiä sanoja lapsenmurhaajista. Loukkaantuneenakin tuo lohikäärmesemo taisteli vimmakkaasti, purren, raadellen, lyöden ja myrkkypilviä esiin puhkuen. Druidi Tammisielun jatkaessa epätoivoisesti litaniaansa menhir-paasien nostamiseksi ja aktivoimiseksi, sankarimme ottivat puolustavan taistelumuodostelman. Tuon muinaisen käärmeen iskut olivat veitsenteräviä, mutta urhomme kestivät. Toista oli Vihreän Velhon laita, jonka sinänsä voimakkaat loitsut valuivat harakoille, sillä hän oli sijoittunut väärin ja altisti kudoksensa lohikäärmemyrkyn räjähtävälle hajoamisprosessille.

Mutta raivonsa sokaisema Viarmantriul antoi sydämensä johdattaa järkeään ja lukuisat sankareidemme lyömät iskut saivat sen lopulta romahtamaan maahan, tuo samainen sydän kirveellä halkaistuna. Puuskuttaen ja vain vaaksan verran enemmän elävienkirjoissa olevat sankarimme keräsivät kamppeensa ja syöksyivät menhir-paasien keskelle auenneeseen transdimensionaaliseen portaaliin, jättäen taakseen arkkidruidi Tammisielun, lohikäärmeraadon, höyryävän kasan lihaa ja kudosnesteitä, joka kerran oli Hamafil Vihreä ja Aglarondin valtakunnan. 

Vai menikö se sittenkin näin?

Chapter XVI - Trepidation of Tremendous Singularity aka The Aftershave

Vihreän Palatsin räjähdyksen jälkeen aurinko oli ehtinyt siirtyä 75 astetta lännemmäs, kun sankareidemme saappaat iskivät pitkin Pitkää Kauppakatua, taakkanaan raskaasti lukittu kirstu. He rynnistivät sisään kääpiölukkoseppä Thirgenin työhuoneeseen ja uskoivat kirstun ansoitusten ohittamisen pitkäparran ammattitaidon varaan. Kaksikymmentäviisi kultapalaa myöhemmin, kirstun sisältö selvisi heille. Operaattorin kirstu sisälsi kiistattomat todisteet  Snowmannin laittomuuksista ja selkeitä viitteitä  Sons of Hoarin rotumanifestien synergiasta Vihreän Palatsin räjähdykseen. He saivat vihiä haltiathralliin sotkeutuneesta Sarastuksen Äänestä, jonka toimia Suur-Alkemistin laboratoriossa Operaattori oli edesauttanut.

Devourer möröt ovat tunnettu yhteistyöstään
 punapukuisten velhojen kanssa.

Jahtikoiran vainulla sankarimme riensivät Alkemistien killalle, jossa alkemisti-Metok kertoi Suur-Alkemisti Ogus Umailin olleen kadoksissa jo toista viikkoa. Mädän haju sieraimissaan, totuuden puolustajamme seurasivat Metok’ia vanhan Ashgrainin residenssiin, jossa tämä tiesi Suur-Alkemistin viettäneen aikaansa ykstisyislaboratoriossaan. Lähistön kaupunkilaiset osasivat kertoa kaskuin, kuinka vanhasta rapistuneesta herraskartanosta oli kuulunut viime aikoina omituista ulinaa. Tästä valpastuneina, urhomme rynnivät sisään, avaten kellariin johtavan rautaoven ulkopuoliset salvat valmiina taistoon. Raskaasti riepotellusta kellarilaboratoriosta urhomme saivatkin vastaansa luisen, vaikeroivan jätin suoraan pahuuden tasoilta. Tämä myöhemmin Devourer olennoksi tunnistettu mörkö rääkyi nimeä Nagalat Vrass mutta hiljeni lopulta teräaseiden pyynnöstä. Kerätessään reppunsa täyteen rikotun laboratorion rikkauksia, sankarimme päättelivät Nagalat Vrassin olleen joko Sarastuksen Ääni tai tämän paikalle tuoma rituaalin suorittaja. Mutta yksi asia oli varmaa, mies oli Thaylainen Mestarievokaattori. Sons of Hoarin vehkeily Punaisten Velhojen kanssa oli jo liki varmaa, mutta sankarimme päättivät vielä varmistaa yhden kysymysmerkin. Sillä raunioituneiden laitteiden joukosta he löysivät myös hiiltyneen sauvan, johon oli kirjailtu nimi Uxofeus.

Epäluuloisina Gor-Marrakin Esoteeristen velhojen motiiveista koko sopassa, he marssivat näiden kitiinillä suojattuun torniinsa. Kävi ilmi että Uxofeus oli lainannut Suur-Alkemistille Setamahin Riimusauvaa ja täten joutunut epäonniseen välikäteen salaliitossa. Hän osasi tosin tunnistaa Simbulin Vihreän Palatsin räjähdyksen Vassagon Seitsemäksi Sinetiksi. Kuunnellessaan astraalitasoja, oli hän kuullut lausuttavan viisi sinettiä seitsemästä, jolloin varotoimena Esoteerinen Torni oli suojattu. Hän kertoi demonilordi Vassagon opettaneen rituaalin muinoin kolmelle velholle, jotka pelastivat tämän tanar’ri demoneja hallitsevien, muinaisten obyrith-demonilordien kynsistä. Seitsemää Sinettiä oli käytetty Thayssa Bezanturin kaupungissa zulkiiri Fadri Toot:in salamurhassa vajaa vuosisata sitten, seikka joka tuki Punaisten Velhojen sekaannusta Vihreän Palatsin räjähdykseen. Yhdessä Uxofeuksen kanssa sankarimme päättelivät mieleltään murretun Branelwynnin olleen seitsemällä riimulla kaiverrettu ”vapaaehtoinen” uhri.

"Nanaeel"
Yksi Vassagon
seitsemästä sinetistä

Murheellisina ja vailla High Steward Nerrol Hamastylin johdatusta, sankarimme harhailivat pitkin Spellcliffin kaupunginosaa kunnes kuulas, komentava ja hiljaista raivoa tihkuva valtiattaren ääni iski salaman lailla jokaisen Velprintalarin tajuntaan. Ääni oli Noitakuningatar Simbulin ja hän julisti ettei räjähdyksen ja eripuran syy ollut liioin Aglarondin ihmisissä eikä puolihaltioissa, vaan idän myrkyllisessä Thayssa. Ilmestyen samalla hohtavana hahmona korkealle rauniopalatsin ylle, Simbul kokosi kansaansa yhdeksi joukoksi valmiina kostamaan Thaylle ja näiden kanssa vehkeileville maanpettureille.

Jättäen mahdolliset false flag teoriat sikseen, urhomme rynnistivät kohti rauniopalatsia, jonka liepeille Simbulin hahmo puheen jälkeen laskeutui. Tuolla väsynyt mutta määrätietoinen Simbul jakoi käskyjä Griffonheight Keepin komentaja Odall Sabanille ja Velhoroihun uudelle komentajalle magefinder majuri Torendilille. Valmiina auttamaan Simbulia, sankarimme lupautuivat tämän palvelukseen, jolloin raivoisa kuningatar vaati heitä siirtymään välittömästi Suur-Aglarondin Muinaisesinein Etsijäin Killalle ja surmaamaan Lordi Varran Gloskillin, Ismail Dedriechin, Carliela Benstylinin ja jokaisen Sons of Hoariin liittyvän vailla armoa, sitä ei maanpettureille suoda. 

Findarilaisen taiteilijan
 Kreivi Kosmos Findarilaisen muistoa
ylevöittävä teos vuodelta 1381 DR

Tyytyväisenä kerrankin selkeään toimeksiantoon ja hihat käärivään mandaattiin, sankarimme täyttivät taisteluvyönsä ja läksivät Komentaja Sabanin lainaaman joukko-osaston kanssa kiltatalolle. Sotilaiden piiritettyä rakennuksen, urhomme syöksyivät sisään, surmaten vastarintaa tehneet. Sons of Hoarin kannattajiin oli iskenyt pelko Simbulin ilmestyttyä ja vastarinta oli alkuun kevyempää kuin urhomme odottivat. Eteissalin portaille surmansa saivat petturipappi Ismail Dedrich sekä Findarin Puolustajat, Kreivi Cosmos Findarilainen ja Simeon Sassara apureineen. Belgarwynnin loihtimien verikoirien ja Avelen tarkistaessa alakerran muita huoneita, Gerard ja Szaros kohtasivat kapteeni Greyfortin vanhan toverin, Tarkaf Bluetuskin vartioimassa työhuonetta, jonka oven alta iski polttettujen dokumenttien katku. Katkaistuaan siteensä vanhaan toveriinsa teräasein, Gerard ja sankarimme iskivät savuiseen työhuoneeseen, jossa Lordi Gloskil sekä kauppiasruova Benstylin polttivat todisteita. Gloskil kaivoi viimeisen ässän hihastaan, Sphere of Tol Silrienin, muinaisen haltia-aertefaktin, jonka huhuttiin vanginneen entisaikoina Sildeyuriin hyökänneen voiman Khaatryskaischin.

 Puheista välittämättä, Gloskil mursi lasikuulan maahan, vapauttaen sen sisäisen olennon. Savun ja säihkeen keskeltä sankareitamme katsoi tusinan verran kelmeitä silmiä, kunnes suuri keskussilmä aukaisi luomensa ja pyyhkäisi urhomme anti-maagisella katsellaan. Pelästyneinä klassistakin klassisempaa vastustaan, urhomme päästivät Gloskillin pakoon sillä Beholder heidän edessään oli kunkin henkilökohtaisen selviytymisen kannalta prioriteetti numero yksi. Taistelu kartanossa oli väkivaltainen, vaikka Belgarwynn lukkeineen tulikin vakuuttuneeksi kuinka hyvä tyyppi Khaatryskaisch-belholderi todellisuudessa oli. Vähemmän vakuttuneita olivat kaikki muut, varsinkin Gloskillin liittolainen kauppisrouva Carliela Benstylin, jonka beholder iski kuoliaaksi yhdellä silmäniskulla. Myös Gerard ymmärsi vihdoin sukunimensä soinnut kun hirviön silmäsäde tavoitti tämän kehon notkeista väistöyrityksistä huolimatta. Mestari Greyfort patsastui kivettyen. Myös Szaros hävisi katseiden välttelyn ja vihreä disintergraatio-säde tuhkaannutti hänet kuolettavasti. Tämä sai Belgarwynnin valpastumaan lumouksestaan ja yhdessä vielä taistelleen Avelen kanssa he onnistuivat kukistamaan beholderin, jonka nesteet purskahtivat kuin ylikypsästä tomaatista.

Muinainen Khaatryskaisch beholder oli alkanut
 vankeudessaan osoittaa kuivumisen merkkejä

Yrittäessään auttaa loukkaantuneita tovereitaan, Avele huomasi pois pyrkivän hahmon, Gloskillin. Kahden viimesen sankarimme onnistui pysäyttää tämä Sons of Hoarin johtohahmo, jonka runneltu ruumis lensi alas eteissalin portaisiin muiden maanpettureiden jatkoksi. Henkitoreissaan Gloskil myönsi Sarastuksen Äänen, eli Thayn lähettiläsorja Vorigan Malaergostin sekä Branelwynnin rituaalin suorittaneen evokaattorimestari Nagalat Vrassin jo lähteneen itään vastaanottamaan Sarrukh-Lich Kress the Apostaten tulemista, sillä Vassagon Seitsemän Sinettiä ja Raeranthur Moth’turan eli Hämäräherran avaamat portaali Sildeyurissa olivat viimeiset vaiheet tämän kutsumisessa. Kykenemättä kuuntelemaan enempää Gloskillin käärmekielen juonipaljastuksia, sankarimme antoivat tälle kuoliniskun ja palasivat hoitamaan haavottuneitaan. Gerard Greyfort palasi lihaksi mutta hoitorohdoin tajuihinsa saatu Szaros oli lopen lyöty. Hänen vasen kätensä oli tyystin poissa olkaniveltä myöden, ja tuskaansa valittava nuorukainen teki kuolemaa.